Ezékiel 2

1 És szólt hozzám: Ember fia, állj lábaidra, hogy beszéljek veled.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, seiso jaloillas, niin minä tahdon puhua sinun kanssas.

2 És szellem szállt belém, a mint beszélt hozzám; az lábaimra állított, és hallottam a hozzám beszélőt.

Ja kuin hän puhui minun kanssani, niin minä vahvistuin hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni; ja minä kuulteli häntä, joka puhui minun kanssani.

3 És szólt hozzám: Ember fia, küldeni akarlak Izraél fiaihoz, fellázadt nemzetekhez, a melyek fellázadtak ellenem, ők és atyáik elpártoltak tőlem egészen e mai napig.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, minä lähetän sinun Israelin lasten tykö, jotka minusta luopuneet ovat, jotka isäinsä kanssa hamaan tähän päivään asti ovat minua vastaan rikkoneet.

4 A fiak pedig kemény arczuak és makacs szívek – azokhoz akarlak téged küldeni; és szólj hozzájuk: így szól az Úr, az Örökkévaló!

Mutta ne lapset, joiden tykö minä sinun lähetän, ovat niskurit ja paatuneet sydämestä; niille pitää sinun sanoman; näin sanoo Herra, Herra:

5 És ők akár hallgatnak rád, akár vonakodnak – mert engedetlenség háza ők – megtudják, hogy próféta volt közöttük.

Jos he sen kuulevat, taikka katsovat ylön, sillä se on tottelematoin huone, niin pitää heidän kuitenkin tietämän, että propheta heidän seassansa on.

6 Te pedig, ember fia, ne félj tőlük s beszédjeiktől se félj mert csalánok és bogáncsok vannak veled és skorpiók mellett ülsz – beszédjeiktől ne félj és miattuk ne rettegj, mert engedetlenség háza ők.

Ja sinä ihmisen lapsi, ei sinun pidä pelkäämän heitä, ei myös heidän sanojansa pelkäämän, he ovat tosin vastahakoiset ja terävät orjantappurat sinua vastaan, ja sinä asut skorpionein seassa; mutta ei sinun pidä pelkäämän heidän sanojansa, eikä hämmästymän heidän kasvojansa, vaikka he ovat tottelematoin huone.

7 Mondd el tehát szavaimat hozzájuk, akár hallgatnak rád, akár vonakodnak, mert csupa engedetlenség ők.

Mutta sinun pitää sanoman heille minun sanani, jos he sen kuulevat taikka katsovat ylön; sillä he ovat vastahakoiset.

8 Te pedig, ember fia, halljad azt, a mit én majd beszélek hozzád, ne légy engedetlen, mint az engedetlenség háza, nyisd ki szájadat és edd meg azt, amit neked adni fogok.

Mutta sinä ihmisen lapsi, kuules, mitä minä sinulle sanon, ja älä ole tottelematoin huone. Avaa suus ja syö, mitä minä sinulle annan.

9 És láttam, s íme egy kéz kinyújtva felém, s íme abban könyvtekercs.

Ja minä näin, ja katso, käsi oli ojennettu minun puoleeni, ja katso, siinä oli kääritty kirja,

10 És kiterítette előttem és az be volt írva elül és hátul, és megírva rajta siralmak, nyögés és jaj.

Jonka hän avasi minun eteeni, ja se oli kirjoitettu ulkoa ja sisältä; ja siinä olivat kirjoitetut valitukset, ja huokaukset, ja voi!