< תהילים 95 >
לכו נרננה ליהוה נריעה לצור ישענו׃ | 1 |
Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
נקדמה פניו בתודה בזמרות נריע לו׃ | 2 |
Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
כי אל גדול יהוה ומלך גדול על כל אלהים׃ | 3 |
Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
אשר בידו מחקרי ארץ ותועפות הרים לו׃ | 4 |
Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
אשר לו הים והוא עשהו ויבשת ידיו יצרו׃ | 5 |
Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
באו נשתחוה ונכרעה נברכה לפני יהוה עשנו׃ | 6 |
Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
כי הוא אלהינו ואנחנו עם מרעיתו וצאן ידו היום אם בקלו תשמעו׃ | 7 |
Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
אל תקשו לבבכם כמריבה כיום מסה במדבר׃ | 8 |
Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
אשר נסוני אבותיכם בחנוני גם ראו פעלי׃ | 9 |
Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
ארבעים שנה אקוט בדור ואמר עם תעי לבב הם והם לא ידעו דרכי׃ | 10 |
Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
אשר נשבעתי באפי אם יבאון אל מנוחתי׃ | 11 |
Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.