< תהילים 94 >
אל נקמות יהוה אל נקמות הופיע׃ | 1 |
Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
הנשא שפט הארץ השב גמול על גאים׃ | 2 |
Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
עד מתי רשעים יהוה עד מתי רשעים יעלזו׃ | 3 |
Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
יביעו ידברו עתק יתאמרו כל פעלי און׃ | 4 |
Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
עמך יהוה ידכאו ונחלתך יענו׃ | 5 |
Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
אלמנה וגר יהרגו ויתומים ירצחו׃ | 6 |
He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
ויאמרו לא יראה יה ולא יבין אלהי יעקב׃ | 7 |
Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
בינו בערים בעם וכסילים מתי תשכילו׃ | 8 |
Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
הנטע אזן הלא ישמע אם יצר עין הלא יביט׃ | 9 |
Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
היסר גוים הלא יוכיח המלמד אדם דעת׃ | 10 |
Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
יהוה ידע מחשבות אדם כי המה הבל׃ | 11 |
Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
אשרי הגבר אשר תיסרנו יה ומתורתך תלמדנו׃ | 12 |
Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
להשקיט לו מימי רע עד יכרה לרשע שחת׃ | 13 |
antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
כי לא יטש יהוה עמו ונחלתו לא יעזב׃ | 14 |
Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
כי עד צדק ישוב משפט ואחריו כל ישרי לב׃ | 15 |
vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
מי יקום לי עם מרעים מי יתיצב לי עם פעלי און׃ | 16 |
Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
לולי יהוה עזרתה לי כמעט שכנה דומה נפשי׃ | 17 |
Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
אם אמרתי מטה רגלי חסדך יהוה יסעדני׃ | 18 |
Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
ברב שרעפי בקרבי תנחומיך ישעשעו נפשי׃ | 19 |
Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
היחברך כסא הוות יצר עמל עלי חק׃ | 20 |
Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
יגודו על נפש צדיק ודם נקי ירשיעו׃ | 21 |
ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
ויהי יהוה לי למשגב ואלהי לצור מחסי׃ | 22 |
Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
וישב עליהם את אונם וברעתם יצמיתם יצמיתם יהוה אלהינו׃ | 23 |
Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.