תהילים 94

1 אל נקמות יהוה אל נקמות הופיע׃

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

2 הנשא שפט הארץ השב גמול על גאים׃

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

3 עד מתי רשעים יהוה עד מתי רשעים יעלזו׃

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

4 יביעו ידברו עתק יתאמרו כל פעלי און׃

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

5 עמך יהוה ידכאו ונחלתך יענו׃

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

6 אלמנה וגר יהרגו ויתומים ירצחו׃

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

7 ויאמרו לא יראה יה ולא יבין אלהי יעקב׃

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

8 בינו בערים בעם וכסילים מתי תשכילו׃

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

9 הנטע אזן הלא ישמע אם יצר עין הלא יביט׃

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

10 היסר גוים הלא יוכיח המלמד אדם דעת׃

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

11 יהוה ידע מחשבות אדם כי המה הבל׃

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

12 אשרי הגבר אשר תיסרנו יה ומתורתך תלמדנו׃

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

13 להשקיט לו מימי רע עד יכרה לרשע שחת׃

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

14 כי לא יטש יהוה עמו ונחלתו לא יעזב׃

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

15 כי עד צדק ישוב משפט ואחריו כל ישרי לב׃

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

16 מי יקום לי עם מרעים מי יתיצב לי עם פעלי און׃

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

17 לולי יהוה עזרתה לי כמעט שכנה דומה נפשי׃

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

18 אם אמרתי מטה רגלי חסדך יהוה יסעדני׃

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

19 ברב שרעפי בקרבי תנחומיך ישעשעו נפשי׃

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

20 היחברך כסא הוות יצר עמל עלי חק׃

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

21 יגודו על נפש צדיק ודם נקי ירשיעו׃

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

22 ויהי יהוה לי למשגב ואלהי לצור מחסי׃

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

23 וישב עליהם את אונם וברעתם יצמיתם יצמיתם יהוה אלהינו׃

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.