< תהילים 105 >
הודו ליהוה קראו בשמו הודיעו בעמים עלילותיו׃ | 1 |
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
שירו לו זמרו לו שיחו בכל נפלאותיו׃ | 2 |
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
התהללו בשם קדשו ישמח לב מבקשי יהוה׃ | 3 |
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
דרשו יהוה ועזו בקשו פניו תמיד׃ | 4 |
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
זכרו נפלאותיו אשר עשה מפתיו ומשפטי פיו׃ | 5 |
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
זרע אברהם עבדו בני יעקב בחיריו׃ | 6 |
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
הוא יהוה אלהינו בכל הארץ משפטיו׃ | 7 |
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
זכר לעולם בריתו דבר צוה לאלף דור׃ | 8 |
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
אשר כרת את אברהם ושבועתו לישחק׃ | 9 |
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
ויעמידה ליעקב לחק לישראל ברית עולם׃ | 10 |
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
לאמר לך אתן את ארץ כנען חבל נחלתכם׃ | 11 |
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
בהיותם מתי מספר כמעט וגרים בה׃ | 12 |
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
ויתהלכו מגוי אל גוי מממלכה אל עם אחר׃ | 13 |
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
לא הניח אדם לעשקם ויוכח עליהם מלכים׃ | 14 |
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
אל תגעו במשיחי ולנביאי אל תרעו׃ | 15 |
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
ויקרא רעב על הארץ כל מטה לחם שבר׃ | 16 |
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
שלח לפניהם איש לעבד נמכר יוסף׃ | 17 |
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
ענו בכבל רגליו ברזל באה נפשו׃ | 18 |
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
עד עת בא דברו אמרת יהוה צרפתהו׃ | 19 |
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
שלח מלך ויתירהו משל עמים ויפתחהו׃ | 20 |
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
שמו אדון לביתו ומשל בכל קנינו׃ | 21 |
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
לאסר שריו בנפשו וזקניו יחכם׃ | 22 |
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
ויבא ישראל מצרים ויעקב גר בארץ חם׃ | 23 |
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
ויפר את עמו מאד ויעצמהו מצריו׃ | 24 |
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
הפך לבם לשנא עמו להתנכל בעבדיו׃ | 25 |
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
שלח משה עבדו אהרן אשר בחר בו׃ | 26 |
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
שמו בם דברי אתותיו ומפתים בארץ חם׃ | 27 |
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
שלח חשך ויחשך ולא מרו את דבריו׃ | 28 |
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
הפך את מימיהם לדם וימת את דגתם׃ | 29 |
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
שרץ ארצם צפרדעים בחדרי מלכיהם׃ | 30 |
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
אמר ויבא ערב כנים בכל גבולם׃ | 31 |
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
נתן גשמיהם ברד אש להבות בארצם׃ | 32 |
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
ויך גפנם ותאנתם וישבר עץ גבולם׃ | 33 |
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
אמר ויבא ארבה וילק ואין מספר׃ | 34 |
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
ויאכל כל עשב בארצם ויאכל פרי אדמתם׃ | 35 |
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
ויך כל בכור בארצם ראשית לכל אונם׃ | 36 |
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
ויוציאם בכסף וזהב ואין בשבטיו כושל׃ | 37 |
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
שמח מצרים בצאתם כי נפל פחדם עליהם׃ | 38 |
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
פרש ענן למסך ואש להאיר לילה׃ | 39 |
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
שאל ויבא שלו ולחם שמים ישביעם׃ | 40 |
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
פתח צור ויזובו מים הלכו בציות נהר׃ | 41 |
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
כי זכר את דבר קדשו את אברהם עבדו׃ | 42 |
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
ויוצא עמו בששון ברנה את בחיריו׃ | 43 |
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
ויתן להם ארצות גוים ועמל לאמים יירשו׃ | 44 |
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
בעבור ישמרו חקיו ותורתיו ינצרו הללו יה׃ | 45 |
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!