מִשְׁלֵי 7
| בני שמר אמרי ומצותי תצפן אתך׃ | 1 |
Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
| שמר מצותי וחיה ותורתי כאישון עיניך׃ | 2 |
Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
| קשרם על אצבעתיך כתבם על לוח לבך׃ | 3 |
Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
| אמר לחכמה אחתי את ומדע לבינה תקרא׃ | 4 |
Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
| לשמרך מאשה זרה מנכריה אמריה החליקה׃ | 5 |
Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
| כי בחלון ביתי בעד אשנבי נשקפתי׃ | 6 |
Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
| וארא בפתאים אבינה בבנים נער חסר לב׃ | 7 |
Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
| עבר בשוק אצל פנה ודרך ביתה יצעד׃ | 8 |
Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
| בנשף בערב יום באישון לילה ואפלה׃ | 9 |
Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
| והנה אשה לקראתו שית זונה ונצרת לב׃ | 10 |
Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
| המיה היא וסררת בביתה לא ישכנו רגליה׃ | 11 |
Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
| פעם בחוץ פעם ברחבות ואצל כל פנה תארב׃ | 12 |
Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
| והחזיקה בו ונשקה לו העזה פניה ותאמר לו׃ | 13 |
Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
| זבחי שלמים עלי היום שלמתי נדרי׃ | 14 |
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
| על כן יצאתי לקראתך לשחר פניך ואמצאך׃ | 15 |
Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
| מרבדים רבדתי ערשי חטבות אטון מצרים׃ | 16 |
Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
| נפתי משכבי מר אהלים וקנמון׃ | 17 |
Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
| לכה נרוה דדים עד הבקר נתעלסה באהבים׃ | 18 |
Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
| כי אין האיש בביתו הלך בדרך מרחוק׃ | 19 |
Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
| צרור הכסף לקח בידו ליום הכסא יבא ביתו׃ | 20 |
Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
| הטתו ברב לקחה בחלק שפתיה תדיחנו׃ | 21 |
Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
| הולך אחריה פתאם כשור אל טבח יבוא וכעכס אל מוסר אויל׃ | 22 |
Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
| עד יפלח חץ כבדו כמהר צפור אל פח ולא ידע כי בנפשו הוא׃ | 23 |
Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
| ועתה בנים שמעו לי והקשיבו לאמרי פי׃ | 24 |
Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
| אל ישט אל דרכיה לבך אל תתע בנתיבותיה׃ | 25 |
Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
| כי רבים חללים הפילה ועצמים כל הרגיה׃ | 26 |
Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
