< מִשְׁלֵי 6 >
בני אם ערבת לרעך תקעת לזר כפיך׃ | 1 |
Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
נוקשת באמרי פיך נלכדת באמרי פיך׃ | 2 |
Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
עשה זאת אפוא בני והנצל כי באת בכף רעך לך התרפס ורהב רעיך׃ | 3 |
ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
אל תתן שנה לעיניך ותנומה לעפעפיך׃ | 4 |
Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
הנצל כצבי מיד וכצפור מיד יקוש׃ | 5 |
Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
לך אל נמלה עצל ראה דרכיה וחכם׃ | 6 |
Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
אשר אין לה קצין שטר ומשל׃ | 7 |
Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
תכין בקיץ לחמה אגרה בקציר מאכלה׃ | 8 |
Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
עד מתי עצל תשכב מתי תקום משנתך׃ | 9 |
Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
מעט שנות מעט תנומות מעט חבק ידים לשכב׃ | 10 |
Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
ובא כמהלך ראשך ומחסרך כאיש מגן׃ | 11 |
Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
אדם בליעל איש און הולך עקשות פה׃ | 12 |
Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
קרץ בעינו מלל ברגלו מרה באצבעתיו׃ | 13 |
Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
תהפכות בלבו חרש רע בכל עת מדנים ישלח׃ | 14 |
Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
על כן פתאם יבוא אידו פתע ישבר ואין מרפא׃ | 15 |
Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
שש הנה שנא יהוה ושבע תועבות נפשו׃ | 16 |
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
עינים רמות לשון שקר וידים שפכות דם נקי׃ | 17 |
Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
לב חרש מחשבות און רגלים ממהרות לרוץ לרעה׃ | 18 |
Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
יפיח כזבים עד שקר ומשלח מדנים בין אחים׃ | 19 |
Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
נצר בני מצות אביך ואל תטש תורת אמך׃ | 20 |
Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
קשרם על לבך תמיד ענדם על גרגרתך׃ | 21 |
Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
בהתהלכך תנחה אתך בשכבך תשמר עליך והקיצות היא תשיחך׃ | 22 |
Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
כי נר מצוה ותורה אור ודרך חיים תוכחות מוסר׃ | 23 |
Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
לשמרך מאשת רע מחלקת לשון נכריה׃ | 24 |
Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
אל תחמד יפיה בלבבך ואל תקחך בעפעפיה׃ | 25 |
Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
כי בעד אשה זונה עד ככר לחם ואשת איש נפש יקרה תצוד׃ | 26 |
Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
היחתה איש אש בחיקו ובגדיו לא תשרפנה׃ | 27 |
Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
אם יהלך איש על הגחלים ורגליו לא תכוינה׃ | 28 |
Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
כן הבא אל אשת רעהו לא ינקה כל הנגע בה׃ | 29 |
Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
לא יבוזו לגנב כי יגנוב למלא נפשו כי ירעב׃ | 30 |
Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
ונמצא ישלם שבעתים את כל הון ביתו יתן׃ | 31 |
Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
נאף אשה חסר לב משחית נפשו הוא יעשנה׃ | 32 |
Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
נגע וקלון ימצא וחרפתו לא תמחה׃ | 33 |
Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
כי קנאה חמת גבר ולא יחמול ביום נקם׃ | 34 |
Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
לא ישא פני כל כפר ולא יאבה כי תרבה שחד׃ | 35 |
Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.