< מִשְׁלֵי 19 >
טוב רש הולך בתמו מעקש שפתיו והוא כסיל׃ | 1 |
Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
גם בלא דעת נפש לא טוב ואץ ברגלים חוטא׃ | 2 |
Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
אולת אדם תסלף דרכו ועל יהוה יזעף לבו׃ | 3 |
Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
הון יסיף רעים רבים ודל מרעהו יפרד׃ | 4 |
Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
עד שקרים לא ינקה ויפיח כזבים לא ימלט׃ | 5 |
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
רבים יחלו פני נדיב וכל הרע לאיש מתן׃ | 6 |
Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
כל אחי רש שנאהו אף כי מרעהו רחקו ממנו מרדף אמרים לא המה׃ | 7 |
Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
קנה לב אהב נפשו שמר תבונה למצא טוב׃ | 8 |
Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
עד שקרים לא ינקה ויפיח כזבים יאבד׃ | 9 |
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
לא נאוה לכסיל תענוג אף כי לעבד משל בשרים׃ | 10 |
Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
שכל אדם האריך אפו ותפארתו עבר על פשע׃ | 11 |
Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
נהם ככפיר זעף מלך וכטל על עשב רצונו׃ | 12 |
Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
הות לאביו בן כסיל ודלף טרד מדיני אשה׃ | 13 |
Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
בית והון נחלת אבות ומיהוה אשה משכלת׃ | 14 |
Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
עצלה תפיל תרדמה ונפש רמיה תרעב׃ | 15 |
Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
שמר מצוה שמר נפשו בוזה דרכיו יומת׃ | 16 |
Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
מלוה יהוה חונן דל וגמלו ישלם לו׃ | 17 |
Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
יסר בנך כי יש תקוה ואל המיתו אל תשא נפשך׃ | 18 |
Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
גרל חמה נשא ענש כי אם תציל ועוד תוסף׃ | 19 |
Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
שמע עצה וקבל מוסר למען תחכם באחריתך׃ | 20 |
Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
רבות מחשבות בלב איש ועצת יהוה היא תקום׃ | 21 |
Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
תאות אדם חסדו וטוב רש מאיש כזב׃ | 22 |
Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
יראת יהוה לחיים ושבע ילין בל יפקד רע׃ | 23 |
Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
טמן עצל ידו בצלחת גם אל פיהו לא ישיבנה׃ | 24 |
Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
לץ תכה ופתי יערם והוכיח לנבון יבין דעת׃ | 25 |
Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
משדד אב יבריח אם בן מביש ומחפיר׃ | 26 |
Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
חדל בני לשמע מוסר לשגות מאמרי דעת׃ | 27 |
Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
עד בליעל יליץ משפט ופי רשעים יבלע און׃ | 28 |
Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
נכונו ללצים שפטים ומהלמות לגו כסילים׃ | 29 |
Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.