איוב 4

1 ויען אליפז התימני ויאמר׃

Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 הנסה דבר אליך תלאה ועצר במלין מי יוכל׃

"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

3 הנה יסרת רבים וידים רפות תחזק׃

Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4 כושל יקימון מליך וברכים כרעות תאמץ׃

sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5 כי עתה תבוא אליך ותלא תגע עדיך ותבהל׃

Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

6 הלא יראתך כסלתך תקותך ותם דרכיך׃

Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7 זכר נא מי הוא נקי אבד ואיפה ישרים נכחדו׃

Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8 כאשר ראיתי חרשי און וזרעי עמל יקצרהו׃

Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

9 מנשמת אלוה יאבדו ומרוח אפו יכלו׃

Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

10 שאגת אריה וקול שחל ושני כפירים נתעו׃

Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11 ליש אבד מבלי טרף ובני לביא יתפרדו׃

jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12 ואלי דבר יגנב ותקח אזני שמץ מנהו׃

Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

13 בשעפים מחזינות לילה בנפל תרדמה על אנשים׃

kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14 פחד קראני ורעדה ורב עצמותי הפחיד׃

Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

15 ורוח על פני יחלף תסמר שערת בשרי׃

Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

16 יעמד ולא אכיר מראהו תמונה לנגד עיני דממה וקול אשמע׃

Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

17 האנוש מאלוה יצדק אם מעשהו יטהר גבר׃

'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

18 הן בעבדיו לא יאמין ובמלאכיו ישים תהלה׃

Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19 אף שכני בתי חמר אשר בעפר יסודם ידכאום לפני עש׃

saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

20 מבקר לערב יכתו מבלי משים לנצח יאבדו׃

ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21 הלא נסע יתרם בם ימותו ולא בחכמה׃

Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"