< איוב 31 >
ברית כרתי לעיני ומה אתבונן על בתולה׃ | 1 |
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
ומה חלק אלוה ממעל ונחלת שדי ממרמים׃ | 2 |
Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
הלא איד לעול ונכר לפעלי און׃ | 3 |
Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
הלא הוא יראה דרכי וכל צעדי יספור׃ | 4 |
Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
אם הלכתי עם שוא ותחש על מרמה רגלי׃ | 5 |
Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
ישקלני במאזני צדק וידע אלוה תמתי׃ | 6 |
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
אם תטה אשרי מני הדרך ואחר עיני הלך לבי ובכפי דבק מאום׃ | 7 |
Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
אזרעה ואחר יאכל וצאצאי ישרשו׃ | 8 |
niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
אם נפתה לבי על אשה ועל פתח רעי ארבתי׃ | 9 |
Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
תטחן לאחר אשתי ועליה יכרעון אחרין׃ | 10 |
niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
כי הוא זמה והיא עון פלילים׃ | 11 |
sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
כי אש היא עד אבדון תאכל ובכל תבואתי תשרש׃ | 12 |
tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
אם אמאס משפט עבדי ואמתי ברבם עמדי׃ | 13 |
Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
ומה אעשה כי יקום אל וכי יפקד מה אשיבנו׃ | 14 |
niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
הלא בבטן עשני עשהו ויכננו ברחם אחד׃ | 15 |
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
אם אמנע מחפץ דלים ועיני אלמנה אכלה׃ | 16 |
Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
ואכל פתי לבדי ולא אכל יתום ממנה׃ | 17 |
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
כי מנעורי גדלני כאב ומבטן אמי אנחנה׃ | 18 |
En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
אם אראה אובד מבלי לבוש ואין כסות לאביון׃ | 19 |
Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
אם לא ברכוני חלצו ומגז כבשי יתחמם׃ | 20 |
jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
אם הניפותי על יתום ידי כי אראה בשער עזרתי׃ | 21 |
jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
כתפי משכמה תפול ואזרעי מקנה תשבר׃ | 22 |
niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
כי פחד אלי איד אל ומשאתו לא אוכל׃ | 23 |
Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
אם שמתי זהב כסלי ולכתם אמרתי מבטחי׃ | 24 |
Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
אם אשמח כי רב חילי וכי כביר מצאה ידי׃ | 25 |
jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
אם אראה אור כי יהל וירח יקר הלך׃ | 26 |
jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
ויפת בסתר לבי ותשק ידי לפי׃ | 27 |
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
גם הוא עון פלילי כי כחשתי לאל ממעל׃ | 28 |
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
אם אשמח בפיד משנאי והתעררתי כי מצאו רע׃ | 29 |
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
ולא נתתי לחטא חכי לשאל באלה נפשו׃ | 30 |
En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
אם לא אמרו מתי אהלי מי יתן מבשרו לא נשבע׃ | 31 |
Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
בחוץ לא ילין גר דלתי לארח אפתח׃ | 32 |
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
אם כסיתי כאדם פשעי לטמון בחבי עוני׃ | 33 |
Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
כי אערוץ המון רבה ובוז משפחות יחתני ואדם לא אצא פתח׃ | 34 |
säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
מי יתן לי שמע לי הן תוי שדי יענני וספר כתב איש ריבי׃ | 35 |
Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
אם לא על שכמי אשאנו אענדנו עטרות לי׃ | 36 |
Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
מספר צעדי אגידנו כמו נגיד אקרבנו׃ | 37 |
Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
אם עלי אדמתי תזעק ויחד תלמיה יבכיון׃ | 38 |
Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
אם כחה אכלתי בלי כסף ונפש בעליה הפחתי׃ | 39 |
jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
תחת חטה יצא חוח ותחת שערה באשה תמו דברי איוב׃ | 40 |
niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.