< איוב 17 >
רוחי חבלה ימי נזעכו קברים לי׃ | 1 |
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
אם לא התלים עמדי ובהמרותם תלן עיני׃ | 2 |
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
שימה נא ערבני עמך מי הוא לידי יתקע׃ | 3 |
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
כי לבם צפנת משכל על כן לא תרמם׃ | 4 |
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
לחלק יגיד רעים ועיני בניו תכלנה׃ | 5 |
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
והצגני למשל עמים ותפת לפנים אהיה׃ | 6 |
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
ותכה מכעש עיני ויצרי כצל כלם׃ | 7 |
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
ישמו ישרים על זאת ונקי על חנף יתערר׃ | 8 |
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
ויאחז צדיק דרכו וטהר ידים יסיף אמץ׃ | 9 |
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
ואולם כלם תשבו ובאו נא ולא אמצא בכם חכם׃ | 10 |
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
ימי עברו זמתי נתקו מורשי לבבי׃ | 11 |
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
לילה ליום ישימו אור קרוב מפני חשך׃ | 12 |
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
אם אקוה שאול ביתי בחשך רפדתי יצועי׃ (Sheol ) | 13 |
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol )
לשחת קראתי אבי אתה אמי ואחתי לרמה׃ | 14 |
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
ואיה אפו תקותי ותקותי מי ישורנה׃ | 15 |
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
בדי שאל תרדנה אם יחד על עפר נחת׃ (Sheol ) | 16 |
Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol )