< איוב 17 >

רוחי חבלה ימי נזעכו קברים לי׃ 1
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
אם לא התלים עמדי ובהמרותם תלן עיני׃ 2
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
שימה נא ערבני עמך מי הוא לידי יתקע׃ 3
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
כי לבם צפנת משכל על כן לא תרמם׃ 4
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
לחלק יגיד רעים ועיני בניו תכלנה׃ 5
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
והצגני למשל עמים ותפת לפנים אהיה׃ 6
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
ותכה מכעש עיני ויצרי כצל כלם׃ 7
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
ישמו ישרים על זאת ונקי על חנף יתערר׃ 8
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
ויאחז צדיק דרכו וטהר ידים יסיף אמץ׃ 9
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
ואולם כלם תשבו ובאו נא ולא אמצא בכם חכם׃ 10
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
ימי עברו זמתי נתקו מורשי לבבי׃ 11
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
לילה ליום ישימו אור קרוב מפני חשך׃ 12
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
אם אקוה שאול ביתי בחשך רפדתי יצועי׃ (Sheol h7585) 13
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
לשחת קראתי אבי אתה אמי ואחתי לרמה׃ 14
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
ואיה אפו תקותי ותקותי מי ישורנה׃ 15
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
בדי שאל תרדנה אם יחד על עפר נחת׃ (Sheol h7585) 16
Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)

< איוב 17 >