איכה 3

1 אֲנִי הַגֶּבֶר רָאָה עֳנִי בְּשֵׁבֶט עֶבְרָתֽוֹ׃

Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 אוֹתִי נָהַג וַיֹּלַךְ חֹשֶׁךְ וְלֹא־אֽוֹר׃

Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3 אַךְ בִּי יָשֻׁב יַהֲפֹךְ יָדוֹ כׇּל־הַיּֽוֹם׃

Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

4 בִּלָּה בְשָׂרִי וְעוֹרִי שִׁבַּר עַצְמוֹתָֽי׃

Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

5 בָּנָה עָלַי וַיַּקַּף רֹאשׁ וּתְלָאָֽה׃

Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 בְּמַחֲשַׁכִּים הוֹשִׁיבַנִי כְּמֵתֵי עוֹלָֽם׃

Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 גָּדַר בַּעֲדִי וְלֹא אֵצֵא הִכְבִּיד נְחׇשְׁתִּֽי׃

Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 גַּם כִּי אֶזְעַק וַאֲשַׁוֵּעַ שָׂתַם תְּפִלָּתִֽי׃

Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

9 גָּדַר דְּרָכַי בְּגָזִית נְתִיבֹתַי עִוָּֽה׃

Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

10 דֹּב אֹרֵב הוּא לִי (אריה) [אֲרִי] בְּמִסְתָּרִֽים׃

Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

11 דְּרָכַי סוֹרֵר וַֽיְפַשְּׁחֵנִי שָׂמַנִי שֹׁמֵֽם׃

Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12 דָּרַךְ קַשְׁתּוֹ וַיַּצִּיבֵנִי כַּמַּטָּרָא לַחֵֽץ׃

Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 הֵבִיא בְּכִלְיֹתָי בְּנֵי אַשְׁפָּתֽוֹ׃

Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14 הָיִיתִי שְּׂחֹק לְכׇל־עַמִּי נְגִינָתָם כׇּל־הַיּֽוֹם׃

Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 הִשְׂבִּיעַנִי בַמְּרוֹרִים הִרְוַנִי לַעֲנָֽה׃

Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

16 וַיַּגְרֵס בֶּֽחָצָץ שִׁנָּי הִכְפִּישַׁנִי בָּאֵֽפֶר׃

Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

17 וַתִּזְנַח מִשָּׁלוֹם נַפְשִׁי נָשִׁיתִי טוֹבָֽה׃

Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

18 וָאֹמַר אָבַד נִצְחִי וְתוֹחַלְתִּי מֵיְהֹוָֽה׃

Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

19 זְכׇר־עׇנְיִי וּמְרוּדִי לַעֲנָה וָרֹֽאשׁ׃

Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

20 זָכוֹר תִּזְכּוֹר (ותשיח) [וְתָשׁוֹחַ] עָלַי נַפְשִֽׁי׃

Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

21 זֹאת אָשִׁיב אֶל־לִבִּי עַל־כֵּן אוֹחִֽיל׃

Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

22 חַֽסְדֵי יְהֹוָה כִּי לֹא־תָמְנוּ כִּי לֹא־כָלוּ רַחֲמָֽיו׃

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 חֲדָשִׁים לַבְּקָרִים רַבָּה אֱמוּנָתֶֽךָ׃

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 חֶלְקִי יְהֹוָה אָמְרָה נַפְשִׁי עַל־כֵּן אוֹחִיל לֽוֹ׃

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

25 טוֹב יְהֹוָה לְקֹוָו לְנֶפֶשׁ תִּדְרְשֶֽׁנּוּ׃

Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

26 טוֹב וְיָחִיל וְדוּמָם לִתְשׁוּעַת יְהֹוָֽה׃

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

27 טוֹב לַגֶּבֶר כִּֽי־יִשָּׂא עֹל בִּנְעוּרָֽיו׃

Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 יֵשֵׁב בָּדָד וְיִדֹּם כִּי נָטַל עָלָֽיו׃

Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 יִתֵּן בֶּֽעָפָר פִּיהוּ אוּלַי יֵשׁ תִּקְוָֽה׃

Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

30 יִתֵּן לְמַכֵּהוּ לֶחִי יִשְׂבַּע בְּחֶרְפָּֽה׃

Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

31 כִּי לֹא יִזְנַח לְעוֹלָם אֲדֹנָֽי׃

Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

32 כִּי אִם־הוֹגָה וְרִחַם כְּרֹב חֲסָדָֽיו׃

vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 כִּי לֹא עִנָּה מִלִּבּוֹ וַיַּגֶּה בְּנֵי־אִֽישׁ׃

Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

34 לְדַכֵּא תַּחַת רַגְלָיו כֹּל אֲסִירֵי אָֽרֶץ׃

Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

35 לְהַטּוֹת מִשְׁפַּט־גָּבֶר נֶגֶד פְּנֵי עֶלְיֽוֹן׃

kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

36 לְ עַ וֵּת אָדָם בְּרִיבוֹ אֲדֹנָי לֹא רָאָֽה׃

kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

37 מִי זֶה אָמַר וַתֶּהִי אֲדֹנָי לֹא צִוָּֽה׃

Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

38 מִפִּי עֶלְיוֹן לֹא תֵצֵא הָרָעוֹת וְהַטּֽוֹב׃

Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

39 מַה־יִּתְאוֹנֵן אָדָם חָי גֶּבֶר עַל־חֲטָאָֽו׃

Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

40 נַחְפְּשָׂה דְרָכֵינוּ וְֽנַחְקֹרָה וְנָשׁוּבָה עַד־יְהֹוָֽה׃

Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

41 נִשָּׂא לְבָבֵנוּ אֶל־כַּפָּיִם אֶל־אֵל בַּשָּׁמָֽיִם׃

Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 נַחְנוּ פָשַׁעְנוּ וּמָרִינוּ אַתָּה לֹא סָלָֽחְתָּ׃

Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

43 סַכּוֹתָה בָאַף וַֽתִּרְדְּפֵנוּ הָרַגְתָּ לֹא חָמָֽלְתָּ׃

olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

44 סַכּוֹתָה בֶֽעָנָן לָךְ מֵעֲבוֹר תְּפִלָּֽה׃

olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

45 סְחִי וּמָאוֹס תְּשִׂימֵנוּ בְּקֶרֶב הָעַמִּֽים׃

Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

46 פָּצוּ עָלֵינוּ פִּיהֶם כׇּל־אֹיְבֵֽינוּ׃

Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 פַּחַד וָפַחַת הָיָה לָנוּ הַשֵּׁאת וְהַשָּֽׁבֶר׃

Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

48 פַּלְגֵי־מַיִם תֵּרַד עֵינִי עַל־שֶׁבֶר בַּת־עַמִּֽי׃

Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 עֵינִי נִגְּרָה וְלֹא תִדְמֶה מֵאֵין הֲפֻגֽוֹת׃

Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

50 עַד־יַשְׁקִיף וְיֵרֶא יְהֹוָה מִשָּׁמָֽיִם׃

siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

51 עֵינִי עֽוֹלְלָה לְנַפְשִׁי מִכֹּל בְּנוֹת עִירִֽי׃

Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 צוֹד צָדוּנִי כַּצִּפּוֹר אֹיְבַי חִנָּֽם׃

Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 צָֽמְתוּ בַבּוֹר חַיָּי וַיַּדּוּ־אֶבֶן בִּֽי׃

He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

54 צָֽפוּ־מַיִם עַל־רֹאשִׁי אָמַרְתִּי נִגְזָֽרְתִּי׃

Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

55 קָרָאתִי שִׁמְךָ יְהֹוָה מִבּוֹר תַּחְתִּיּֽוֹת׃

Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

56 קוֹלִי שָׁמָעְתָּ אַל־תַּעְלֵם אׇזְנְךָ לְרַוְחָתִי לְשַׁוְעָתִֽי׃

Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

57 קָרַבְתָּ בְּיוֹם אֶקְרָאֶךָּ אָמַרְתָּ אַל־תִּירָֽא׃

Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 רַבְתָּ אֲדֹנָי רִיבֵי נַפְשִׁי גָּאַלְתָּ חַיָּֽי׃

Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

59 רָאִיתָה יְהֹוָה עַוָּתָתִי שׇׁפְטָה מִשְׁפָּטִֽי׃

Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

60 רָאִיתָה כׇּל־נִקְמָתָם כׇּל־מַחְשְׁבֹתָם לִֽי׃

Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 שָׁמַעְתָּ חֶרְפָּתָם יְהֹוָה כׇּל־מַחְשְׁבֹתָם עָלָֽי׃

Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 שִׂפְתֵי קָמַי וְהֶגְיוֹנָם עָלַי כׇּל־הַיּֽוֹם׃

Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 שִׁבְתָּם וְקִֽימָתָם הַבִּיטָה אֲנִי מַנְגִּינָתָֽם׃

Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 תָּשִׁיב לָהֶם גְּמוּל יְהֹוָה כְּמַעֲשֵׂה יְדֵיהֶֽם׃

Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

65 תִּתֵּן לָהֶם מְגִנַּת־לֵב תַּאֲלָֽתְךָ לָהֶֽם׃

Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 תִּרְדֹּף בְּאַף וְתַשְׁמִידֵם מִתַּחַת שְׁמֵי יְהֹוָֽה׃

Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.