< איכה 3 >

אֲנִי הַגֶּבֶר רָאָה עֳנִי בְּשֵׁבֶט עֶבְרָתֽוֹ׃ 1
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
אוֹתִי נָהַג וַיֹּלַךְ חֹשֶׁךְ וְלֹא־אֽוֹר׃ 2
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
אַךְ בִּי יָשֻׁב יַהֲפֹךְ יָדוֹ כׇּל־הַיּֽוֹם׃ 3
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
בִּלָּה בְשָׂרִי וְעוֹרִי שִׁבַּר עַצְמוֹתָֽי׃ 4
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
בָּנָה עָלַי וַיַּקַּף רֹאשׁ וּתְלָאָֽה׃ 5
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
בְּמַחֲשַׁכִּים הוֹשִׁיבַנִי כְּמֵתֵי עוֹלָֽם׃ 6
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
גָּדַר בַּעֲדִי וְלֹא אֵצֵא הִכְבִּיד נְחׇשְׁתִּֽי׃ 7
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
גַּם כִּי אֶזְעַק וַאֲשַׁוֵּעַ שָׂתַם תְּפִלָּתִֽי׃ 8
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
גָּדַר דְּרָכַי בְּגָזִית נְתִיבֹתַי עִוָּֽה׃ 9
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
דֹּב אֹרֵב הוּא לִי (אריה) [אֲרִי] בְּמִסְתָּרִֽים׃ 10
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
דְּרָכַי סוֹרֵר וַֽיְפַשְּׁחֵנִי שָׂמַנִי שֹׁמֵֽם׃ 11
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
דָּרַךְ קַשְׁתּוֹ וַיַּצִּיבֵנִי כַּמַּטָּרָא לַחֵֽץ׃ 12
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
הֵבִיא בְּכִלְיֹתָי בְּנֵי אַשְׁפָּתֽוֹ׃ 13
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
הָיִיתִי שְּׂחֹק לְכׇל־עַמִּי נְגִינָתָם כׇּל־הַיּֽוֹם׃ 14
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
הִשְׂבִּיעַנִי בַמְּרוֹרִים הִרְוַנִי לַעֲנָֽה׃ 15
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
וַיַּגְרֵס בֶּֽחָצָץ שִׁנָּי הִכְפִּישַׁנִי בָּאֵֽפֶר׃ 16
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
וַתִּזְנַח מִשָּׁלוֹם נַפְשִׁי נָשִׁיתִי טוֹבָֽה׃ 17
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
וָאֹמַר אָבַד נִצְחִי וְתוֹחַלְתִּי מֵיְהֹוָֽה׃ 18
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
זְכׇר־עׇנְיִי וּמְרוּדִי לַעֲנָה וָרֹֽאשׁ׃ 19
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
זָכוֹר תִּזְכּוֹר (ותשיח) [וְתָשׁוֹחַ] עָלַי נַפְשִֽׁי׃ 20
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
זֹאת אָשִׁיב אֶל־לִבִּי עַל־כֵּן אוֹחִֽיל׃ 21
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
חַֽסְדֵי יְהֹוָה כִּי לֹא־תָמְנוּ כִּי לֹא־כָלוּ רַחֲמָֽיו׃ 22
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
חֲדָשִׁים לַבְּקָרִים רַבָּה אֱמוּנָתֶֽךָ׃ 23
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
חֶלְקִי יְהֹוָה אָמְרָה נַפְשִׁי עַל־כֵּן אוֹחִיל לֽוֹ׃ 24
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
טוֹב יְהֹוָה לְקֹוָו לְנֶפֶשׁ תִּדְרְשֶֽׁנּוּ׃ 25
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
טוֹב וְיָחִיל וְדוּמָם לִתְשׁוּעַת יְהֹוָֽה׃ 26
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
טוֹב לַגֶּבֶר כִּֽי־יִשָּׂא עֹל בִּנְעוּרָֽיו׃ 27
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
יֵשֵׁב בָּדָד וְיִדֹּם כִּי נָטַל עָלָֽיו׃ 28
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
יִתֵּן בֶּֽעָפָר פִּיהוּ אוּלַי יֵשׁ תִּקְוָֽה׃ 29
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
יִתֵּן לְמַכֵּהוּ לֶחִי יִשְׂבַּע בְּחֶרְפָּֽה׃ 30
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
כִּי לֹא יִזְנַח לְעוֹלָם אֲדֹנָֽי׃ 31
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
כִּי אִם־הוֹגָה וְרִחַם כְּרֹב חֲסָדָֽיו׃ 32
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
כִּי לֹא עִנָּה מִלִּבּוֹ וַיַּגֶּה בְּנֵי־אִֽישׁ׃ 33
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
לְדַכֵּא תַּחַת רַגְלָיו כֹּל אֲסִירֵי אָֽרֶץ׃ 34
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
לְהַטּוֹת מִשְׁפַּט־גָּבֶר נֶגֶד פְּנֵי עֶלְיֽוֹן׃ 35
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
לְ עַ וֵּת אָדָם בְּרִיבוֹ אֲדֹנָי לֹא רָאָֽה׃ 36
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
מִי זֶה אָמַר וַתֶּהִי אֲדֹנָי לֹא צִוָּֽה׃ 37
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
מִפִּי עֶלְיוֹן לֹא תֵצֵא הָרָעוֹת וְהַטּֽוֹב׃ 38
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
מַה־יִּתְאוֹנֵן אָדָם חָי גֶּבֶר עַל־חֲטָאָֽו׃ 39
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
נַחְפְּשָׂה דְרָכֵינוּ וְֽנַחְקֹרָה וְנָשׁוּבָה עַד־יְהֹוָֽה׃ 40
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
נִשָּׂא לְבָבֵנוּ אֶל־כַּפָּיִם אֶל־אֵל בַּשָּׁמָֽיִם׃ 41
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
נַחְנוּ פָשַׁעְנוּ וּמָרִינוּ אַתָּה לֹא סָלָֽחְתָּ׃ 42
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
סַכּוֹתָה בָאַף וַֽתִּרְדְּפֵנוּ הָרַגְתָּ לֹא חָמָֽלְתָּ׃ 43
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
סַכּוֹתָה בֶֽעָנָן לָךְ מֵעֲבוֹר תְּפִלָּֽה׃ 44
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
סְחִי וּמָאוֹס תְּשִׂימֵנוּ בְּקֶרֶב הָעַמִּֽים׃ 45
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
פָּצוּ עָלֵינוּ פִּיהֶם כׇּל־אֹיְבֵֽינוּ׃ 46
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
פַּחַד וָפַחַת הָיָה לָנוּ הַשֵּׁאת וְהַשָּֽׁבֶר׃ 47
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
פַּלְגֵי־מַיִם תֵּרַד עֵינִי עַל־שֶׁבֶר בַּת־עַמִּֽי׃ 48
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
עֵינִי נִגְּרָה וְלֹא תִדְמֶה מֵאֵין הֲפֻגֽוֹת׃ 49
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
עַד־יַשְׁקִיף וְיֵרֶא יְהֹוָה מִשָּׁמָֽיִם׃ 50
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
עֵינִי עֽוֹלְלָה לְנַפְשִׁי מִכֹּל בְּנוֹת עִירִֽי׃ 51
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
צוֹד צָדוּנִי כַּצִּפּוֹר אֹיְבַי חִנָּֽם׃ 52
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
צָֽמְתוּ בַבּוֹר חַיָּי וַיַּדּוּ־אֶבֶן בִּֽי׃ 53
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
צָֽפוּ־מַיִם עַל־רֹאשִׁי אָמַרְתִּי נִגְזָֽרְתִּי׃ 54
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
קָרָאתִי שִׁמְךָ יְהֹוָה מִבּוֹר תַּחְתִּיּֽוֹת׃ 55
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
קוֹלִי שָׁמָעְתָּ אַל־תַּעְלֵם אׇזְנְךָ לְרַוְחָתִי לְשַׁוְעָתִֽי׃ 56
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
קָרַבְתָּ בְּיוֹם אֶקְרָאֶךָּ אָמַרְתָּ אַל־תִּירָֽא׃ 57
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
רַבְתָּ אֲדֹנָי רִיבֵי נַפְשִׁי גָּאַלְתָּ חַיָּֽי׃ 58
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
רָאִיתָה יְהֹוָה עַוָּתָתִי שׇׁפְטָה מִשְׁפָּטִֽי׃ 59
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
רָאִיתָה כׇּל־נִקְמָתָם כׇּל־מַחְשְׁבֹתָם לִֽי׃ 60
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
שָׁמַעְתָּ חֶרְפָּתָם יְהֹוָה כׇּל־מַחְשְׁבֹתָם עָלָֽי׃ 61
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
שִׂפְתֵי קָמַי וְהֶגְיוֹנָם עָלַי כׇּל־הַיּֽוֹם׃ 62
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
שִׁבְתָּם וְקִֽימָתָם הַבִּיטָה אֲנִי מַנְגִּינָתָֽם׃ 63
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
תָּשִׁיב לָהֶם גְּמוּל יְהֹוָה כְּמַעֲשֵׂה יְדֵיהֶֽם׃ 64
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
תִּתֵּן לָהֶם מְגִנַּת־לֵב תַּאֲלָֽתְךָ לָהֶֽם׃ 65
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
תִּרְדֹּף בְּאַף וְתַשְׁמִידֵם מִתַּחַת שְׁמֵי יְהֹוָֽה׃ 66
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.

< איכה 3 >