< תהילים 78 >
משכיל לאסף האזינה עמי תורתי הטו אזנכם לאמרי-פי | 1 |
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
אפתחה במשל פי אביעה חידות מני-קדם | 2 |
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
אשר שמענו ונדעם ואבותינו ספרו-לנו | 3 |
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
לא נכחד מבניהם-- לדור אחרון מספרים תהלות יהוה ועזוזו ונפלאתיו אשר עשה | 4 |
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
ויקם עדות ביעקב ותורה שם בישראל אשר צוה את-אבותינו-- להודיעם לבניהם | 5 |
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
למען ידעו דור אחרון--בנים יולדו יקמו ויספרו לבניהם | 6 |
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
וישימו באלהים כסלם ולא ישכחו מעללי-אל ומצותיו ינצרו | 7 |
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
ולא יהיו כאבותם-- דור סורר ומרה דור לא-הכין לבו ולא-נאמנה את-אל רוחו | 8 |
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
בני-אפרים נושקי רומי-קשת הפכו ביום קרב | 9 |
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
לא שמרו ברית אלהים ובתורתו מאנו ללכת | 10 |
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
וישכחו עלילותיו ונפלאותיו אשר הראם | 11 |
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
נגד אבותם עשה פלא בארץ מצרים שדה-צען | 12 |
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
בקע ים ויעבירם ויצב-מים כמו-נד | 13 |
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
וינחם בענן יומם וכל-הלילה באור אש | 14 |
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
יבקע צרים במדבר וישק כתהמות רבה | 15 |
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
ויוצא נוזלים מסלע ויורד כנהרות מים | 16 |
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
ויוסיפו עוד לחטא-לו-- למרות עליון בציה | 17 |
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
וינסו-אל בלבבם-- לשאל-אכל לנפשם | 18 |
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
וידברו באלהים אמרו היוכל אל--לערך שלחן במדבר | 19 |
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
הן הכה-צור ויזובו מים-- ונחלים ישטפו הגם-לחם יוכל תת אם-יכין שאר לעמו | 20 |
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
לכן שמע יהוה-- ויתעבר ואש נשקה ביעקב וגם-אף עלה בישראל | 21 |
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
כי לא האמינו באלהים ולא בטחו בישועתו | 22 |
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
ויצו שחקים ממעל ודלתי שמים פתח | 23 |
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
וימטר עליהם מן לאכל ודגן-שמים נתן למו | 24 |
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
לחם אבירים אכל איש צידה שלח להם לשבע | 25 |
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
יסע קדים בשמים וינהג בעזו תימן | 26 |
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
וימטר עליהם כעפר שאר וכחול ימים עוף כנף | 27 |
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
ויפל בקרב מחנהו סביב למשכנתיו | 28 |
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
ויאכלו וישבעו מאד ותאותם יבא להם | 29 |
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
לא-זרו מתאותם עוד אכלם בפיהם | 30 |
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
ואף אלהים עלה בהם ויהרג במשמניהם ובחורי ישראל הכריע | 31 |
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
בכל-זאת חטאו-עוד ולא-האמינו בנפלאותיו | 32 |
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
ויכל-בהבל ימיהם ושנותם בבהלה | 33 |
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
אם-הרגם ודרשוהו ושבו ושחרו-אל | 34 |
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
ויזכרו כי-אלהים צורם ואל עליון גאלם | 35 |
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
ויפתוהו בפיהם ובלשונם יכזבו-לו | 36 |
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
ולבם לא-נכון עמו ולא נאמנו בבריתו | 37 |
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
והוא רחום יכפר עון-- ולא-ישחית והרבה להשיב אפו ולא-יעיר כל-חמתו | 38 |
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
ויזכר כי-בשר המה רוח הולך ולא ישוב | 39 |
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
כמה ימרוהו במדבר יעציבוהו בישימון | 40 |
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
וישובו וינסו אל וקדוש ישראל התוו | 41 |
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
לא-זכרו את-ידו יום אשר-פדם מני-צר | 42 |
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
אשר-שם במצרים אתותיו ומופתיו בשדה-צען | 43 |
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
ויהפך לדם יאריהם ונזליהם בל-ישתיון | 44 |
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
ישלח בהם ערב ויאכלם וצפרדע ותשחיתם | 45 |
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
ויתן לחסיל יבולם ויגיעם לארבה | 46 |
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
יהרג בברד גפנם ושקמותם בחנמל | 47 |
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
ויסגר לברד בעירם ומקניהם לרשפים | 48 |
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
ישלח-בם חרון אפו--עברה וזעם וצרה משלחת מלאכי רעים | 49 |
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
יפלס נתיב לאפו לא-חשך ממות נפשם וחיתם לדבר הסגיר | 50 |
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
ויך כל-בכור במצרים ראשית אונים באהלי-חם | 51 |
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
ויסע כצאן עמו וינהגם כעדר במדבר | 52 |
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
וינחם לבטח ולא פחדו ואת-אויביהם כסה הים | 53 |
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
ויביאם אל-גבול קדשו הר-זה קנתה ימינו | 54 |
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
ויגרש מפניהם גוים-- ויפילם בחבל נחלה וישכן באהליהם שבטי ישראל | 55 |
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
וינסו וימרו את-אלהים עליון ועדותיו לא שמרו | 56 |
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
ויסגו ויבגדו כאבותם נהפכו כקשת רמיה | 57 |
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
ויכעיסוהו בבמותם ובפסיליהם יקניאוהו | 58 |
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
שמע אלהים ויתעבר וימאס מאד בישראל | 59 |
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
ויטש משכן שלו אהל שכן באדם | 60 |
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
ויתן לשבי עזו ותפארתו ביד-צר | 61 |
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
ויסגר לחרב עמו ובנחלתו התעבר | 62 |
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
בחוריו אכלה-אש ובתולתיו לא הוללו | 63 |
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
כהניו בחרב נפלו ואלמנתיו לא תבכינה | 64 |
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
ויקץ כישן אדני כגבור מתרונן מיין | 65 |
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
ויך-צריו אחור חרפת עולם נתן למו | 66 |
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
וימאס באהל יוסף ובשבט אפרים לא בחר | 67 |
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
ויבחר את-שבט יהודה את-הר ציון אשר אהב | 68 |
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
ויבן כמו-רמים מקדשו כארץ יסדה לעולם | 69 |
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
ויבחר בדוד עבדו ויקחהו ממכלאת צאן | 70 |
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
מאחר עלות הביאו לרעות ביעקב עמו ובישראל נחלתו | 71 |
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
וירעם כתם לבבו ובתבונות כפיו ינחם | 72 |
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.