< תהילים 2 >
למה רגשו גוים ולאמים יהגו-ריק | 1 |
Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
יתיצבו מלכי-ארץ-- ורוזנים נוסדו-יחד על-יהוה ועל-משיחו | 2 |
Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
ננתקה את-מוסרותימו ונשליכה ממנו עבתימו | 3 |
"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
יושב בשמים ישחק אדני ילעג-למו | 4 |
Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
אז ידבר אלימו באפו ובחרונו יבהלמו | 5 |
Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
ואני נסכתי מלכי על-ציון הר-קדשי | 6 |
"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
אספרה אל-חק יהוה אמר אלי בני אתה--אני היום ילדתיך | 7 |
Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
שאל ממני--ואתנה גוים נחלתך ואחזתך אפסי-ארץ | 8 |
Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
תרעם בשבט ברזל ככלי יוצר תנפצם | 9 |
Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
ועתה מלכים השכילו הוסרו שפטי ארץ | 10 |
Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
עבדו את-יהוה ביראה וגילו ברעדה | 11 |
Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
נשקו-בר פן-יאנף ותאבדו דרך-- כי-יבער כמעט אפו אשרי כל-חוסי בו | 12 |
Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.