< תהילים 139 >
למנצח לדוד מזמור יהוה חקרתני ותדע | 1 |
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
אתה ידעת שבתי וקומי בנתה לרעי מרחוק | 2 |
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
ארחי ורבעי זרית וכל-דרכי הסכנתה | 3 |
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
כי אין מלה בלשוני הן יהוה ידעת כלה | 4 |
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
אחור וקדם צרתני ותשת עלי כפכה | 5 |
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
פלאיה (פליאה) דעת ממני נשגבה לא-אוכל לה | 6 |
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
אנה אלך מרוחך ואנה מפניך אברח | 7 |
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
אם אסק שמים שם אתה ואציעה שאול הנך (Sheol ) | 8 |
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol )
אשא כנפי-שחר אשכנה באחרית ים | 9 |
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
גם-שם ידך תנחני ותאחזני ימינך | 10 |
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
ואמר אך-חשך ישופני ולילה אור בעדני | 11 |
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
גם-חשך לא-יחשיך ממך ולילה כיום יאיר-- כחשיכה כאורה | 12 |
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
כי-אתה קנית כליתי תסכני בבטן אמי | 13 |
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
אודך-- על כי נוראות נפליתי נפלאים מעשיך ונפשי ידעת מאד | 14 |
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
לא-נכחד עצמי ממך אשר-עשיתי בסתר רקמתי בתחתיות ארץ | 15 |
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
גלמי ראו עיניך ועל-ספרך כלם יכתבו ימים יצרו ולא (ולו) אחד בהם | 16 |
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
ולי--מה-יקרו רעיך אל מה עצמו ראשיהם | 17 |
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
אספרם מחול ירבון הקיצתי ועודי עמך | 18 |
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
אם-תקטל אלוה רשע ואנשי דמים סורו מני | 19 |
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
אשר ימרוך למזמה נשוא לשוא עריך | 20 |
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
הלוא-משנאיך יהוה אשנא ובתקוממיך אתקוטט | 21 |
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
תכלית שנאה שנאתים לאויבים היו לי | 22 |
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
חקרני אל ודע לבבי בחנני ודע שרעפי | 23 |
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
וראה אם-דרך-עצב בי ונחני בדרך עולם | 24 |
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.