< תהילים 104 >
ברכי נפשי את-יהוה יהוה אלהי גדלת מאד הוד והדר לבשת | 1 |
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
עטה-אור כשלמה נוטה שמים כיריעה | 2 |
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
המקרה במים עליותיו השם-עבים רכובו המהלך על-כנפי-רוח | 3 |
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
עשה מלאכיו רוחות משרתיו אש להט | 4 |
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
יסד-ארץ על-מכוניה בל-תמוט עולם ועד | 5 |
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
תהום כלבוש כסיתו על-הרים יעמדו מים | 6 |
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
מן-גערתך ינוסון מן-קול רעמך יחפזון | 7 |
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
יעלו הרים ירדו בקעות-- אל-מקום זה יסדת להם | 8 |
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
גבול-שמת בל-יעברון בל-ישבון לכסות הארץ | 9 |
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
המשלח מעינים בנחלים בין הרים יהלכון | 10 |
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
ישקו כל-חיתו שדי ישברו פראים צמאם | 11 |
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
עליהם עוף-השמים ישכון מבין עפאים יתנו-קול | 12 |
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
משקה הרים מעליותיו מפרי מעשיך תשבע הארץ | 13 |
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
מצמיח חציר לבהמה ועשב לעבדת האדם להוציא לחם מן-הארץ | 14 |
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
ויין ישמח לבב-אנוש-- להצהיל פנים משמן ולחם לבב-אנוש יסעד | 15 |
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
ישבעו עצי יהוה-- ארזי לבנון אשר נטע | 16 |
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
אשר-שם צפרים יקננו חסידה ברושים ביתה | 17 |
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
הרים הגבהים ליעלים סלעים מחסה לשפנים | 18 |
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
עשה ירח למועדים שמש ידע מבואו | 19 |
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
תשת-חשך ויהי לילה-- בו-תרמש כל-חיתו-יער | 20 |
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
הכפירים שאגים לטרף ולבקש מאל אכלם | 21 |
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
תזרח השמש יאספון ואל-מעונתם ירבצון | 22 |
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
יצא אדם לפעלו ולעבדתו עדי-ערב | 23 |
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
מה-רבו מעשיך יהוה-- כלם בחכמה עשית מלאה הארץ קנינך | 24 |
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
זה הים גדול-- ורחב ידים שם-רמש ואין מספר חיות קטנות עם-גדלות | 25 |
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
שם אניות יהלכון לויתן זה-יצרת לשחק-בו | 26 |
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
כלם אליך ישברון-- לתת אכלם בעתו | 27 |
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
תתן להם ילקטון תפתח ידך ישבעון טוב | 28 |
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
תסתיר פניך יבהלון תסף רוחם יגועון ואל-עפרם ישובון | 29 |
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
תשלח רוחך יבראון ותחדש פני אדמה | 30 |
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
יהי כבוד יהוה לעולם ישמח יהוה במעשיו | 31 |
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
המביט לארץ ותרעד יגע בהרים ויעשנו | 32 |
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
אשירה ליהוה בחיי אזמרה לאלהי בעודי | 33 |
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
יערב עליו שיחי אנכי אשמח ביהוה | 34 |
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
יתמו חטאים מן-הארץ ורשעים עוד אינם-- ברכי נפשי את-יהוה הללו-יה | 35 |
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!