< מִשְׁלֵי 6 >
בני אם-ערבת לרעך תקעת לזר כפיך | 1 |
Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
נוקשת באמרי-פיך נלכדת באמרי-פיך | 2 |
Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
עשה זאת אפוא בני והנצל-- כי באת בכף-רעך לך התרפס ורהב רעיך | 3 |
ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
אל-תתן שנה לעיניך ותנומה לעפעפיך | 4 |
Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
הנצל כצבי מיד וכצפור מיד יקוש | 5 |
Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
לך-אל-נמלה עצל ראה דרכיה וחכם | 6 |
Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
אשר אין-לה קצין-- שטר ומשל | 7 |
Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
תכין בקיץ לחמה אגרה בקציר מאכלה | 8 |
Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
עד-מתי עצל תשכב מתי תקום משנתך | 9 |
Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
מעט שנות מעט תנומות מעט חבק ידים לשכב | 10 |
Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
ובא-כמהלך ראשך ומחסרך כאיש מגן | 11 |
Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
אדם בליעל איש און הולך עקשות פה | 12 |
Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
קרץ בעינו מלל ברגלו מרה באצבעתיו | 13 |
Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
תהפכות בלבו--חרש רע בכל-עת מדנים (מדינים) ישלח | 14 |
Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
על-כן--פתאם יבוא אידו פתע ישבר ואין מרפא | 15 |
Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
שש-הנה שנא יהוה ושבע תועבות (תועבת) נפשו | 16 |
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
עינים רמות לשון שקר וידים שפכות דם-נקי | 17 |
Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
לב--חרש מחשבות און רגלים ממהרות לרוץ לרעה | 18 |
Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
יפיח כזבים עד שקר ומשלח מדנים בין אחים | 19 |
Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
נצר בני מצות אביך ואל-תטש תורת אמך | 20 |
Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
קשרם על-לבך תמיד ענדם על-גרגרתך | 21 |
Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
בהתהלכך תנחה אתך-- בשכבך תשמר עליך והקיצות היא תשיחך | 22 |
Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
כי נר מצוה ותורה אור ודרך חיים תוכחות מוסר | 23 |
Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
לשמרך מאשת רע מחלקת לשון נכריה | 24 |
Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
אל-תחמד יפיה בלבבך ואל-תקחך בעפעפיה | 25 |
Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
כי בעד-אשה זונה עד-ככר-לחם ואשת איש-- נפש יקרה תצוד | 26 |
Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
היחתה איש אש בחיקו ובגדיו לא תשרפנה | 27 |
Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
אם-יהלך איש על-הגחלים ורגליו לא תכוינה | 28 |
Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
כן--הבא אל-אשת רעהו לא-ינקה כל-הנגע בה | 29 |
Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
לא-יבוזו לגנב כי יגנוב-- למלא נפשו כי ירעב | 30 |
Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
ונמצא ישלם שבעתים את-כל-הון ביתו יתן | 31 |
Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
נאף אשה חסר-לב משחית נפשו הוא יעשנה | 32 |
Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
נגע-וקלון ימצא וחרפתו לא תמחה | 33 |
Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
כי-קנאה חמת-גבר ולא-יחמול ביום נקם | 34 |
Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
לא-ישא פני כל-כפר ולא-יאבה כי תרבה-שחד | 35 |
Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.