איוב 7
| הלא-צבא לאנוש על- (עלי-) ארץ וכימי שכיר ימיו | 1 |
Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
| כעבד ישאף-צל וכשכיר יקוה פעלו | 2 |
Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
| כן הנחלתי לי ירחי-שוא ולילות עמל מנו-לי | 3 |
Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
| אם-שכבתי-- ואמרתי מתי אקום ומדד-ערב ושבעתי נדדים עדי-נשף | 4 |
Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
| לבש בשרי רמה וגיש (וגוש) עפר עורי רגע וימאס | 5 |
Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
| ימי קלו מני-ארג ויכלו באפס תקוה | 6 |
Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
| זכר כי-רוח חיי לא-תשוב עיני לראות טוב | 7 |
Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
| לא-תשורני עין ראי עיניך בי ואינני | 8 |
Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
| כלה ענן וילך כן יורד שאול לא יעלה (Sheol h7585) | 9 |
Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
| לא-ישוב עוד לביתו ולא-יכירנו עוד מקמו | 10 |
Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
| גם-אני לא אחשך-פי אדברה בצר רוחי אשיחה במר נפשי | 11 |
Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
| הים-אני אם-תנין כי-תשים עלי משמר | 12 |
Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
| כי-אמרתי תנחמני ערשי ישא בשיחי משכבי | 13 |
Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
| וחתתני בחלמות ומחזינות תבעתני | 14 |
Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
| ותבחר מחנק נפשי מות מעצמותי | 15 |
Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
| מאסתי לא-לעלם אחיה חדל ממני כי-הבל ימי | 16 |
Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
| מה-אנוש כי תגדלנו וכי-תשית אליו לבך | 17 |
Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
| ותפקדנו לבקרים לרגעים תבחננו | 18 |
Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
| כמה לא-תשעה ממני לא-תרפני עד-בלעי רקי | 19 |
Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
| חטאתי מה אפעל לך-- נצר האדם למה שמתני למפגע לך ואהיה עלי למשא | 20 |
Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
| ומה לא-תשא פשעי-- ותעביר את-עוני כי-עתה לעפר אשכב ושחרתני ואינני | 21 |
Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
