איוב 29
| ויסף איוב שאת משלו ויאמר | 1 |
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
| מי-יתנני כירחי-קדם כימי אלוה ישמרני | 2 |
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
| בהלו נרו עלי ראשי לאורו אלך חשך | 3 |
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
| כאשר הייתי בימי חרפי בסוד אלוה עלי אהלי | 4 |
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
| בעוד שדי עמדי סביבותי נערי | 5 |
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
| ברחץ הליכי בחמה וצור יצוק עמדי פלגי-שמן | 6 |
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
| בצאתי שער עלי-קרת ברחוב אכין מושבי | 7 |
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
| ראוני נערים ונחבאו וישישים קמו עמדו | 8 |
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
| שרים עצרו במלים וכף ישימו לפיהם | 9 |
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
| קול-נגידים נחבאו ולשונם לחכם דבקה | 10 |
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
| כי אזן שמעה ותאשרני ועין ראתה ותעידני | 11 |
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
| כי-אמלט עני משוע ויתום ולא-עזר לו | 12 |
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
| ברכת אבד עלי תבא ולב אלמנה ארנן | 13 |
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
| צדק לבשתי וילבשני כמעיל וצניף משפטי | 14 |
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
| עינים הייתי לעור ורגלים לפסח אני | 15 |
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
| אב אנכי לאביונים ורב לא-ידעתי אחקרהו | 16 |
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
| ואשברה מתלעות עול ומשניו אשליך טרף | 17 |
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
| ואמר עם-קני אגוע וכחול ארבה ימים | 18 |
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
| שרשי פתוח אלי-מים וטל ילין בקצירי | 19 |
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
| כבודי חדש עמדי וקשתי בידי תחליף | 20 |
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
| לי-שמעו ויחלו וידמו למו עצתי | 21 |
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
| אחרי דברי לא ישנו ועלימו תטף מלתי | 22 |
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
| ויחלו כמטר לי ופיהם פערו למלקוש | 23 |
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
| אשחק אלהם לא יאמינו ואור פני לא יפילון | 24 |
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
| אבחר דרכם ואשב ראש ואשכון כמלך בגדוד כאשר אבלים ינחם | 25 |
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
