< איוב 29 >
ויסף איוב שאת משלו ויאמר | 1 |
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
מי-יתנני כירחי-קדם כימי אלוה ישמרני | 2 |
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
בהלו נרו עלי ראשי לאורו אלך חשך | 3 |
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
כאשר הייתי בימי חרפי בסוד אלוה עלי אהלי | 4 |
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
בעוד שדי עמדי סביבותי נערי | 5 |
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
ברחץ הליכי בחמה וצור יצוק עמדי פלגי-שמן | 6 |
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
בצאתי שער עלי-קרת ברחוב אכין מושבי | 7 |
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
ראוני נערים ונחבאו וישישים קמו עמדו | 8 |
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
שרים עצרו במלים וכף ישימו לפיהם | 9 |
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
קול-נגידים נחבאו ולשונם לחכם דבקה | 10 |
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
כי אזן שמעה ותאשרני ועין ראתה ותעידני | 11 |
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
כי-אמלט עני משוע ויתום ולא-עזר לו | 12 |
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
ברכת אבד עלי תבא ולב אלמנה ארנן | 13 |
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
צדק לבשתי וילבשני כמעיל וצניף משפטי | 14 |
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
עינים הייתי לעור ורגלים לפסח אני | 15 |
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
אב אנכי לאביונים ורב לא-ידעתי אחקרהו | 16 |
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
ואשברה מתלעות עול ומשניו אשליך טרף | 17 |
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
ואמר עם-קני אגוע וכחול ארבה ימים | 18 |
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
שרשי פתוח אלי-מים וטל ילין בקצירי | 19 |
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
כבודי חדש עמדי וקשתי בידי תחליף | 20 |
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
לי-שמעו ויחלו וידמו למו עצתי | 21 |
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
אחרי דברי לא ישנו ועלימו תטף מלתי | 22 |
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
ויחלו כמטר לי ופיהם פערו למלקוש | 23 |
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
אשחק אלהם לא יאמינו ואור פני לא יפילון | 24 |
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
אבחר דרכם ואשב ראש ואשכון כמלך בגדוד כאשר אבלים ינחם | 25 |
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.