< איוב 19 >
Mutta Job vastasi ja sanoi:
עד-אנה תוגיון נפשי ותדכאונני במלים | 2 |
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
זה עשר פעמים תכלימוני לא-תבשו תהכרו-לי | 3 |
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
ואף-אמנם שגיתי אתי תלין משוגתי | 4 |
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
אם-אמנם עלי תגדילו ותוכיחו עלי חרפתי | 5 |
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
דעו-אפו כי-אלוה עותני ומצודו עלי הקיף | 6 |
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
הן אצעק חמס ולא אענה אשוע ואין משפט | 7 |
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
ארחי גדר ולא אעבור ועל נתיבותי חשך ישים | 8 |
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
כבודי מעלי הפשיט ויסר עטרת ראשי | 9 |
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
יתצני סביב ואלך ויסע כעץ תקותי | 10 |
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
ויחר עלי אפו ויחשבני לו כצריו | 11 |
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
יחד יבאו גדודיו--ויסלו עלי דרכם ויחנו סביב לאהלי | 12 |
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
אחי מעלי הרחיק וידעי אך-זרו ממני | 13 |
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
חדלו קרובי ומידעי שכחוני | 14 |
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
גרי ביתי ואמהתי לזר תחשבני נכרי הייתי בעיניהם | 15 |
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
לעבדי קראתי ולא יענה במו-פי אתחנן-לו | 16 |
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
רוחי זרה לאשתי וחנתי לבני בטני | 17 |
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
גם-עוילים מאסו בי אקומה וידברו-בי | 18 |
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
תעבוני כל-מתי סודי וזה-אהבתי נהפכו-בי | 19 |
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
בעורי ובבשרי דבקה עצמי ואתמלטה בעור שני | 20 |
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
חנני חנני אתם רעי כי יד-אלוה נגעה בי | 21 |
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
למה תרדפני כמו-אל ומבשרי לא תשבעו | 22 |
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
מי-יתן אפו ויכתבון מלי מי-יתן בספר ויחקו | 23 |
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
בעט-ברזל ועפרת-- לעד בצור יחצבון | 24 |
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
ואני ידעתי גאלי חי ואחרון על-עפר יקום | 25 |
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
ואחר עורי נקפו-זאת ומבשרי אחזה אלוה | 26 |
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
אשר אני אחזה-לי--ועיני ראו ולא-זר כלו כליתי בחקי | 27 |
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
כי תאמרו מה-נרדף-לו ושרש דבר נמצא-בי | 28 |
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
גורו לכם מפני-חרב--כי-חמה עונות חרב למען תדעון שדין (שדון) | 29 |
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.