< איוב 17 >
רוחי חבלה ימי נזעכו קברים לי | 1 |
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
אם-לא התלים עמדי ובהמרותם תלן עיני | 2 |
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
שימה-נא ערבני עמך מי הוא לידי יתקע | 3 |
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
כי-לבם צפנת משכל על-כן לא תרמם | 4 |
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
לחלק יגיד רעים ועיני בניו תכלנה | 5 |
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
והציגני למשל עמים ותפת לפנים אהיה | 6 |
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
ותכה מכעש עיני ויצרי כצל כלם | 7 |
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
ישמו ישרים על-זאת ונקי על-חנף יתערר | 8 |
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
ויאחז צדיק דרכו וטהר-ידים יסיף אמץ | 9 |
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
ואולם--כלם תשבו ובאו נא ולא-אמצא בכם חכם | 10 |
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
ימי עברו זמתי נתקו-- מורשי לבבי | 11 |
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
לילה ליום ישימו אור קרוב מפני-חשך | 12 |
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
אם-אקוה שאול ביתי בחשך רפדתי יצועי (Sheol ) | 13 |
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol )
לשחת קראתי אבי אתה אמי ואחתי לרמה | 14 |
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
ואיה אפו תקותי ותקותי מי ישורנה | 15 |
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
בדי שאל תרדנה אם-יחד על-עפר נחת (Sheol ) | 16 |
Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol )