< איוב 10 >
נקטה נפשי בחיי אעזבה עלי שיחי אדברה במר נפשי | 1 |
Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
אמר אל-אלוה אל-תרשיעני הודיעני על מה-תריבני | 2 |
Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
הטוב לך כי תעשק--כי-תמאס יגיע כפיך ועל-עצת רשעים הופעת | 3 |
Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
העיני בשר לך אם-כראות אנוש תראה | 4 |
Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
הכימי אנוש ימיך אם-שנותיך כימי גבר | 5 |
Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
כי-תבקש לעוני ולחטאתי תדרוש | 6 |
Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
על-דעתך כי-לא ארשע ואין מידך מציל | 7 |
Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
ידיך עצבוני ויעשוני יחד סביב ותבלעני | 8 |
Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
זכר-נא כי-כחמר עשיתני ואל-עפר תשיבני | 9 |
Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
הלא כחלב תתיכני וכגבנה תקפיאני | 10 |
Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
עור ובשר תלבישני ובעצמות וגידים תשככני | 11 |
Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
חיים וחסד עשית עמדי ופקדתך שמרה רוחי | 12 |
Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
ואלה צפנת בלבבך ידעתי כי-זאת עמך | 13 |
Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
אם-חטאתי ושמרתני ומעוני לא תנקני | 14 |
Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
אם רשעתי אללי לי-- וצדקתי לא-אשא ראשי שבע קלון וראה עניי | 15 |
Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
ויגאה כשחל תצודני ותשב תתפלא-בי | 16 |
Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
תחדש עדיך נגדי ותרב כעשך עמדי חליפות וצבא עמי | 17 |
Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
ולמה מרחם הצאתני אגוע ועין לא-תראני | 18 |
Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
כאשר לא-הייתי אהיה מבטן לקבר אובל | 19 |
Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
הלא-מעט ימי יחדל (וחדל) ישית (ושית) ממני ואבליגה מעט | 20 |
Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
בטרם אלך ולא אשוב-- אל-ארץ חשך וצלמות | 21 |
Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
ארץ עפתה כמו אפל--צלמות ולא סדרים ותפע כמו-אפל | 22 |
Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.