Ruta 1
1 A IA i ka wa i noho ai na lunakanawai i alii wi iho la ka aina, a hele aku la kekahi kanaka no Betelehemaiuda, e noho ma ka aina i Moaba, oia a me kana wahine, a me kana mau keikikane elua.
Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan.
2 O Elimeleka ka inoa o ua kanaka la, a o Naomi ka inoa o kana wahine, o Mahelona ma laua o Kiliona, na inoa o kana mau keikikane; no Eperata lakou, no Betelehemaiuda, A hele aku lakou i ka aina i Moaba, a noho iho la malaila.
Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi oli Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä.
3 Make iho la o Elimeleka, ke kane a Naomi; a koe ka wahine, a me kana mau keikikane elua.
Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa.
4 A lawe laua i wahine na laua, no na kaikamahine o Moaba. O Orepa ka inoa o kekahi, a o Ruta ka inoa o ka lua. Noho no lakou ilaila, he umi paha makahiki.
Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta.
5 A make iho la o Mahelona ma laua o Kiliona; a haaleleia ua wahine la e kana mau keiki elua, a me kana kane.
Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.
6 Alaila ku mai la oia a me kana mau hunonawahine, a hoi mai la, mai ka aina o Moaba mai; no ka mea, ua lohe oia ma ka aina o Moaba, i ko Iehova ike ana mai i kona poe kanaka, me ka haawi ana mai ia lakou i ka berena.
Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää.
7 Hele aku la oia iwaho o kahi ana i noho ai, me kana mau hunonawahine elua; a hele mai la lakou ma ke ala, e hoi ai i ka aina i Iuda.
Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Ja heidän tietä käydessään matkalla Juudan maahan
8 Olelo aku la Naomi i kana mau hunonawahine elua, O haele, a hoi kela mea keia mea o olua i ka hale o kona makuwahine; a na Iehova no e lokomaikai mai ia olua, e like me ka olua i hana mai ai i na mea i make, a ia'u no hoi.
sanoi Noomi molemmille miniöillensä: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, niinkuin te olette vainajille ja minulle tehneet.
9 Na Iehova no e haawi mai ia olua i ka hoomaha, o kela mea keia mea o olua ma ka hale o kana kane iho. Alaila, honi aku la oia ia laua, a hookiekie lakou i ko lakou leo, a uwe ae la.
Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät
10 I mai la laua ia ia, He oiaio no, hele pu maua me oe, i kou hoi ana i kou poe kanaka.
ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo".
11 Olelo hou mai la o Naomi, E na kaikamahine a'u, o hoi. No ke aha la olua e hele pu ai me au? He mau keiki hou anei iloko o ko'u opu, i mau kane na olua?
Mutta Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni; miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?
12 E hoi olua, e na kaikamahine a'u, o hele, no ka mea, ua luwahine au, aole e loaa ke kane hou. A ina paha e olelo au, ua laua ko'u manao, a, ina he kane ka'u i keia po, a hanau na keikikane;
Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha joutuakseni miehelään. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä yönä joutuisin miehelään ja synnyttäisin poikia,
13 E kakali anei olua ia laua, a nui laua? No laua anei olua e noho kane ole ai? Uoki, e na kaikamahine a'u; no ka mea, ua nui loa ko'u ehaeha no olua, i ke kau ana o ko Iehova lima maluna o'u.
ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi miehelään menemättä. Ei, tyttäreni; minä olen hyvin murheissani teidän tähtenne, sillä Herran käsi on sattunut minuun."
14 Hookiekie hou aku la lakou i ko lakou leo, a uwe aku la. Honi mai la o Orepa i kona makuahonowaiwahine; aka, pili mai la o Ruta ia ia.
Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut riippui kiinni hänessä.
15 I aku la keia, Aia hoi, na hoi aku kou hoahanau, i kona poe kanaka, a i kona poe akua. E hoi aku oe mamuli o kou punalua.
Ja Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa".
16 Olelo mai la o Ruta ia ia, Mai nonoi mai oe ia'u, e haalele ia oe, a e hoi aku, mai ka hahai ana ia oe; no ka mea, ma kou wahi e hele ai, malaila au e hele ai, ma kou wahi e moe ai, malaila au e moe ai: o kou poe kanaka, no'u ia poe kanaka, o kou Akua, no'u ia Akua:
Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.
17 Ma kou wahi e make ai, malaila au e make ai, malaila hoi au e kanuia'i: o ka make oia wale no ko kaua mea e kaawale ai; ina aole, me ia hoi e hana mai ai o Iehova ia'u.
Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät."
18 A ike mai ia, ua ikaika loa ko Ruta manao e hele pu me ia, alaila, oki iho hi kana olelo ana ia ia.
Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa.
19 Hele pu no laua, a hiki aku la i Betelehema. A komo aku la laua iloko o Betelehema, pioloke iho la ke kulanakauhale a pau no laua; i ae la lakou, O Naomi anei keia?
Niin he kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Ja kun he tulivat Beetlehemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle heidän tähtensä, ja vaimot sanoivat: "Onko tämä Noomi?"
20 I aku lu oia ia lakou, Mai kapa mai oukou ia'u o Naomi, e kapa mai oukou ia'u o Mara; no ka mea, ua hookaumaha loa mai ka Mea mana ia'u.
Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta.
21 Ua hele lako aku au iwaho, hoihoi nele mai o Iehova ia'u. No ke aha la oukou e kapa mai ai ia'u o Naomi? No ka mea, ua hoohaahaa mai o Iehova ia'u, a ua hookaumaha mai o ka Mea mana ia'u.
Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?"
22 Pela i hoi mai ai o Naomi, a me kana hunonawahine pu me ia, o Ruta, no Moaba, a hele mai no ka aina o Moaba mai; a hiki mai laua i Betelehema i ka manawa o ka hoiliili mua ana i ka hua bale.
Niin Noomi palasi miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuli Mooabin maasta; ja he saapuivat Beetlehemiin ohranleikkuun alussa.
