Roma 9
1 KE olelo aku nei au i ka oiaio ma Kristo, aole o'u hoopunipuni, a o kuu lunamanao kekahi e hoike nei ia'u, ma ka Uhane Hemolele;
Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele-sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä-
2 He kaumaha nui ko'u a me ka ehaeha mau ma kuu naau.
että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3 No ka mea, he pono i kuu manao e okiia mai au, mai o Kristo mai, no kuu poe hoahanau, na hanauna o'u ma ke kino.
Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
4 He poe Iseraela lakou, ia lakou ka hookamaia, a me ka nani, a me na berita, a me ka haawi ana mai i ke kanawai, a me ka hoomana, a me na olelo pomaikai;
ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
5 No lakou hoi ka poe kupuna, a na lakou mai hoi o Kristo ma ke kino, oia no maluna o na mea a pau, ke Akua hoomaikai mau loa ia. Amene. (aiōn g165)
heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! (aiōn g165)
6 Aole nae i haule wale ka olelo a ke Akua. No ka mea, aole ka poe Iseraela lakou a pau na Iseraela mai:
Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
7 Aole hoi he poe keiki lakou a pau ka poe mamo na Aberahama mai; aka, maloko o Isaaka e kohoia ai kaa poe mamo;
eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
8 Oia hoi o na keiki ma ke kino, aole lakou ka poe keiki na ke Akua; aka, o na keiki a ka olelo hoopomaikai e heluia na mamo.
se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.
9 No ka mea, penei ka olelo hoopomaikai, I keia wa e hoi mai ana au, a e loaa ia Sara he keiki kane.
Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika".
10 Aole hoi keia wale no; aka, o Rebeka kekahi, hapai ae la ia na kekahi, na Isaaka ko kakou kupuna kane,
Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
11 No ka mea, (aole laua i hanau, aole hoi i hana i ka mea maikai, aole hoi i ka hewa, i kupaa ai ka manao o ke Akua, ma ka wae ana, aole no ka hana, aka, no ka mea nana i koho mai, )
ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin-että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden-
12 Ua haiia mai keia ia ia, E hookauwa aku ke kaikuaana na ke kaikaina;
sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",
13 Me ka mea i palapalaia mai, O Iakoba ka'u i aluha ai, a o Esau hoi ka'u i hoowahawaha ai.
niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin".
14 Heaha hoi ka kakou e olelo nei? He hewa anei ko ke Akua? Aole loa.
Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
15 No ka mea, ua olelo mai la oia ia Mose, E aloha ana au i ka'u mea e aloha aku ai, a e menemene ana au i ka'u mea e menemene aku ai.
Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16 No ia hoi, aole na ka mea e makemake ana, aole hoi na ka mea e holo ana, aka, na ke Akua no, nana i aloha mai.
Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
17 No ka mea, olelo mai la ka Palapala hemolele ia Parao, No keia wahi mea ua hoala mai au ia oe, i hoike aku au i ko'u mana ma ou la, a i kaulana ai ko'u inoa ma ka honua a pau.
Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18 Nolaila hoi, ua aloha mai ai oia i kana mea i manao ai, a ua hoopaakiki hoi oia i kana mea i manao ai.
Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19 A e ninau mai no hoi oe ia'u, No ke aha la ia i hoohewa mai ai? Nawai la hoi kona makemake i pale aku?
Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20 Kahaha, E ke kanaka, owai la hoi oe ke pakike aku i ke Akua? E pono anei i ka mea i hanaia, ke olelo aku i ka mea nana i hana, No ke aha la oe i hana mai ai ia'u pela?
Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21 Aole anei e hiki i ka potera ke hana iho noloko o ka popo lepo hookahi i kekahi ipu no ka mahaloia, a i kekahi no ka mahalo ole ia?
Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22 Heaha hoi, ina, e manao ana ke Akua, e hoomaopopo i koua huhu, a e hoike hoi i kona mana, ua hoomanawanui mai ia mo ke ahonui loa i na ipu e huhuia i hoomakaukauia no ka luku;
Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23 A e hoike mai hoi i ka nui o kona lokomaikai mai i na ipu e alohaia ana i hoomakaukau mua ai no ka nani,
ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
24 Ia kakou hoi ka poe ana i koho mai ai, aole mawaena o ka poe Indaio wale no, mawaena o na kauaka e kekahi.
Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
25 E like me kana i olelo mai ai ma Hosea, E kapa ana au i ka poe kanaka aole no'u, i poe kanaka no'u, a me ka mea i aloha ole ia, i mea aloha.
niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
26 A ma kahi i oleloia'i ia lakou, Aole o ko'u poe kanaka oukou; ma laila e kapaia'i lakou he poe keiki lakou a ke Akua ola.
Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."
27 Ua olelo mai hoi o Isaia no ka Iseraela, Ina he lehulehu na mamo a Iseraela, e like me ke one o ke kai, he hapa ka poe e hoolaia.
Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.
28 No ka mea, e hooko ana oia i kana olelo, a ua paa ia ma ka pono, no ka mea, e hana ana ka Haku ma ka honua i kana mea i hai maopopo ai.
Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti."
29 E like hoi me ka Isaia i olelo mua mai ai, Ina i waiho ole mai Iehova Sabaota i koena no kakou, ina, ua like pu kakou me Sodoma, a ua hoohalikeia hoi me Gomora.
Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi".
30 Heaha ka kakou e olelo nei no ia? O ko na aina e, ka poe i imi ole i ka hoaponoia, ua loaa ia lakou ka hoaponoia, o ka hoaponoia ma ka manaoio.
Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta;
31 Aka, o ka Iseraela, ka poe i imi i ke kanawai e hoaponoia'i, aole loaa ia lakou ke kanawai e hoaponoia'i.
mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
32 No ke aha? No ka mea, aole imi ma ka manaoio, aka, ma na hana ana o ke kanawai: no ka mea, ua kuia lakou i kela pohaku e kuia'i;
Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
33 E like me ka mea i palapalaia, Eia hoi, ke waiho nei au ma Ziona i ka pohaku e kuia'i, a i ka pohaku e hina ai: a o ka mea i manaoio ia ia, aole ia e hoka.
niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".
