Halelu 9

1 E HOONANI aku au ia oe, e Iehova, me ko'u naau a pau; E heluhelu aku au i kau mau hana kupaianaha a pau.

Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.

2 E olioli no au, a e hauoli no hoi ia oe: E hoolea aku hoi au i kou inoa, e ke Mea Kiekie loa.

Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,

3 I ka hoi hope ana o ko'u poe enemi, E haule no lakou a make ma kou alo.

Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.

4 Ua hoopono mai oe ia'u, ua hooko mai oe i ko'u, Ua noho oe ma ka nohoalii e hoopai pololei ana.

Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.

5 Ua papa oe i na lahuikanaka e; Ua luku iho no hoi oe i ka poe hewa; Ua hokai mau loa oe i ko lakou inoa i ka wa pau ole.

Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.

6 A o ka enemi, ua pau ia i ka make mau loa; Ua pau ua kulanakauhale ia oe i ka lukuia; Ua lilo hoi ko lakou kaulana i ka make.

Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.

7 Aka, o mau loa ana no o Iehova: Ua hoomakaukau oia i kona nohoalii no ka hookolokolo ana.

Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.

8 E hookolokolo mai no ia i ko ke ao nei ma ka pono; E hoopai mai no ia i kanaka me ka ewaewa ole.

Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.

9 E lilo ana no o Iehova i puuhonua no ka poe i hooluhihewaia, I mea e pakele ai i ka manawa popilikia.

Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.

10 O ka poe i ike i kou inoa e hilinai aku lakou ia oe; O ka poe i imi aku ia oe, aole oe, e Iehova, i haalele ia lakou.

Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.

11 E hoolea aku ia Iehova i ka mea e noho ana ma Ziona: E hai aku iwaena o na kanaka i kana mau hana.

Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.

12 A i imi mai oia i ke koko e hoopai mai, E manao mai no ia ia lakou; Aole oia i hoopoina i ka ulono ana a ka poe haahaa.

Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.

13 E aloha mai oe ia'u, e Iehova; E manao oe i ka hoino ana mai o ka poe inaina mai ia'u, O oe ka mea nana i hoala au mai ka puka mai o ka make;

Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;

14 I hoike aku au i kou nani a pau, Ma na pukapahale o ke kaikamahine a Ziona; E hauoli no hoi au i kou ola.

Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.

15 Ua poho ilalo ko na aina e i ka lua a lakou i hana'i, I ka upena a lakou i huna ai i hei ai ko lakou wawae.

Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.

16 Ua ikea o Iehova, ua hana mai ia i ka pono; Ua punihei ka mea kolohe i ka hana a kona mau lima iho. (Hikaiona, Sila)

Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)

17 E auhulihia ka poe hewa ilalo i ka malu o ka make, A me na lahuikanaka a pau i hoopoina i ke Akua. (Sheol h7585)

Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)

18 Aka, aole e hoopoina mau ia mai ka poe i hooluhiia, A o ka manaolana o ka ilihune aole loa ia e hoka.

Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.

19 E ku ae oe, e Iehova; mai lanakila kanaka; E hookolokoloia mai na lahuikanaka imua o kou alo.

Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.

20 E hooweliweli mai oe ia lakou, e Iehova: I ike pono ko na aina, he mau kanaka wale no lakou. (Sila)

Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)