< Halelu 103 >
1 E HOOMAIKAI ia Iehova, e kuu uhane, A me kona inoa hoano hoi, e ko loko o'u a pau.
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 E hoomaikai ia Iehova, e kuu uhane, Aole hoi e hoopoina i kona lokomaikai a pau;
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 Ka mea i kala mai i ko'u hala a pau, Ka mea i hoola i kou mau mai a pau;
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 Ka mea i hoola panai i kou ola mai ka lua mai; Ka mea i kau maluna ou i ka leialii o ka lokomaikai, a me ke aloha:
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 Ka mea hoomaona i kou uhane i ka maikai; A hoihoiia mai kou wa opiopio, me he aito la.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 Ke hana mai nei o Iehova i ka pololei, A me ka hoopono no ka poe a pau i hooluhiia.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 Hoike mai la oia i kona mau aoao ia Mose, A me kana mau hana mana i na mamo a lseraela.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 He lokomaikai o Iehova, he aloha hoi, He lohi ka huhu, a ua nui hoi ke aloha.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 Aole ia e hoomau i ka huhu mai; Aole hoi ia e hookaulua mau loa.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 Aole ia i hana mai ia kakou e like me ko kakou hewa. Aole hoi i hoopai mai ia kakou e like me ko kakou hala.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 No ka mea, e like me ke kiekie o ka lani maluna o ka honua, Pela no ka nui o kona lokomaikai i ka poe i makau aku ia ia.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 E like me ka loihi, mai ka hikina a i ke komohana, Ua hookaawale aku oia i ko kakou hewa mai o kakou aku.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 Me ka makua e aloha ana i kana keiki, Pela no o Iehova e aloha'i i ka poe e makau aku ia ia.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 No ka mea, ua ike mai oia i ko kakou ano; Ke hoomanao nei no hoi he lepo kakou.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 O na kanaka, ua like ko lakou mau la me ka mauu; Me ka pua hoi o ke kula, pela no kona pua ana.
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 No ka mea, pa mai la ka makani maluna ona, a ua ole ia; Aole e manao hou mai kona wahi ia ia.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 Aka, o ka lokomaikai o Iehova, mai kahiko loa mai ia, a mau loa aku no, Maluna o ka poe i makau aku ia ia, A me kona pono hoi, maluna o na keiki a na keiki:
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 Maluna hoi o ka poe e malama i kona berita, A me ka poe hoomanao i kana mau kauoha, e hana malaila.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 Ua hoonoho paa o Iehova i kona nohoalii ma ka lani; A noho alii hoi kona aupuni maluna o na mea a pau.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 E hoomaikai oukou ia Iehova, e kona poe anela, Na mea ikaika loa, a ua hana hoi ma kana mau kauoha, A ua hoolohe i ka leo o kana olelo.
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 E hoomaikai oukou ia Iehova, e kona poe kauwa a pau, Na mea lawelawe nana, a hana hoi i kona makemake.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 E hoomaikai oukou ia Iehova, e na mea a pau ana i hana'i. Ma na wahi a pau o kona aupuni: E hoomaikai ia Iehova, e kuu uhane.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.