Mika 4
1 A I na la mahope e hookupaaia ka mauna o ka hale o Iehova, maluna o na mauna, A e hookiekieia oia maluna o na puu; a e holo na kanaka i ona la.
Mutta viimeisinä päivinä pitää sen vuoren, jolla Herran huone on, vahvistuman, ja oleman korkeimman kaikkia muita vuoria, ja korotettaman kukkulain ylitse; ja kansat pitää sinne juokseman.
2 A e hele na lahuikanaka he nui, a e olelo aku, E hele mai, a e pii aku kakou i ka mauna o Iehova, A i ka hale o ke Akua o Iakoba; A e ao mai ia ia kakou i kona mau aoao, A e hele kakou ma kona mau alanui; No ka mea, e hele ke kanawai mai Ziona aku, A o ka olelo a Iehova mai Ierusalema aku.
Ja moninaiset pakanat sinne menemän ja sanoman: tulkaat ja astukaamme ylös Herran vuorelle ja Jakobin Jumalan huoneen tykö, että hän opettais meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa. Sillä Zionista on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista.
3 A e hooponopono no ia iwaena o na kanaka he nui, A e ao aku i na lahuikanaka ikaika, loihi loa aku; A e kui lakou i ka lakou mau pahikaua i oopalau, A i ka lakou mau ihe i pahipaipai: Aole e hapai ka lahuikanaka i ka pahikaua ku e i ka lahuikanaka, Aole hoi e ao hou lakou i ke kaua.
Ja hän on tuomitseva paljon kansan seassa, ja rankaiseva väkevät pakanat kaukaisissa maakunnissa; silloin pitää heidän miekkansa vannaiksi tekemän ja keihäänsä viikahteiksi. Ei yhdenkään kansan pidä toista kansaa vastaan miekkaa nostaman, eikä enään tottuman sotimaan.
4 A e noho kela kanaka keia kanaka malalo o kona kumuwaina, a malalo o kona laau fiku, Aohe mea nana e hoomakau mai; No ka mea, o ka waha o Iehova o na kaua, ka i olelo mai.
Jokaisen pitää viinapuunsa ja fikunapuunsa alla pelkäämättä asuman; sillä Herran Zebaotin suu on sen puhunut.
5 No ka mea, e hele na kanaka a pau, o kela kanaka keia kanaka ma ka inoa o kona akua, A e hele kakou ma ka inoa o Iehova ko kakou Akua, ia ao aku ia ao aku.
Jokainen kansa pitää Jumalansa nimessä vaeltaman; mutta meidän pitää vaeltaman Herran meidän Jumalamme nimeen, aina ja ijankaikkisesti.
6 I kela la, wahi a Iehova, houluulu au i ka mea oopa, A e hoakoakoa i ka mea i hookukeia'ku, a i ka mea a'u i hookaumaha ai:
Sillä ajalla, sanoo Herra, tahdon minä ontuvaiset koota, ja saattaa hyljätyt kokoon, ja sen, jota minä vaivannut olen.
7 A e hoolilo au i ka mea oopa i koena, A i ka mea i hookuke loihi ia'ku, i lahuikanaka ikaika; A e noho alii o Iehova maluna o lakou ma ka mauna o Ziona, mai ia manawa aku, a i ka wa mau loa aku no.
Ja tahdon ontuvaiselle perillisiä saattaa, ja heikon suureksi kansaksi tehdä. Ja Herra on itse oleva heidän kuninkaansa Zionin vuorella tästä ajasta hamaan ijankaikkisuuteen.
8 A o oe, e ka halekiai o ka poe holoholona, Ka puu o ke kaikamahine a Ziona, E hele mai no ia iou la, O ke alii ana mamua; E hele mai ke aupuni i ke kaikamahine o Ierusalema.
Ja sinä Ederin torni, Zionin tyttären linna, sinun tykös pitää tuleman, ja pitää tuleman sen entinen esivalta, Jerusalemin tyttären valtakunta.
9 Ano, no ke aha la kou uwe nui ana? Aole anei he alii iloko ou? Ua make anei kou kakaolelo? No ka mea, ua loohia oe e ka eha, e like me ka wahine nahukuakoko.
Miksi sinä nyt niin lakkaamatta huudat? Eikö kuningas ole sinun kanssas? Ovatko sinun neuvonantajas hukkuneet, että kipu tarttui sinuun niinkuin synnyttäväiseen?
10 E haalulu, a e kuakoko, e ke kaikamahine o Ziona, me he wahine hanau la: No ka mea, ano e hele aku oe mai ke kulanakauhale aku, A e noho oe ma ke kula, A e hele aku oe a Babulona; A malaila e hoopakeleia oe; Malaila e hoola mai ai o Iehova ia oe mai ka lima mai o ko oukou poe enemi.
Murehdi ja huokaa sinä, Zionin tytär, niinkuin synnyttäväinen: sillä sinun täytyy mennä ulos kaupungista ja kedolla asua, ja mennä hamaan Babeliin; mutta sinä päästetään taas sieltä, siellä on Herra sinun päästävä sinun vihollises kädestä.
11 Ano hoi, ua nui na lahuikanaka i akoakoa ku e mai ia oe, Ka mea e olelo ana, E hoohaumiaia oia, a e nana aku ko kakou maka i Ziona.
Sillä monet pakanat pitää kokoontuman sinua vastaan, ja sanoman: hän on alttiiksi annettu, me tahdomme meidän himomme nähdä Zionista.
12 Aka, aole lakou i ike i na manao o Iehova, Aole i ike lakou i kona noonoo ana: No ka mea, e hoakoakoa oia ia lakou, me he pua la ma kahi hehi palaoa.
Mutta ei he Herran ajatuksista mitään tiedä, eikä ota vaaria hänen neuvostansa; sillä hän on hakenut heitä kokoon, niinkuin lyhteet riiheen.
13 E ku iluna, a e hehi iho, e ke kaikamahine o Ziona; No ka mea, o hoolilo aku au i kou pepeiaohao i hao, A e hoolilo hoi au i kou mau maiuu wawae i keleawe: A e kui iho oe a liilii na kanaka he nui: A e hoolaa aku au i ka lakou loaa no Iehova, A i ko lakou waiwai no ka Haku o ka honua a pau.
Sentähden nouse ja tapa riihtä sinä Zionin tytär; sillä minä tahdon sinulle tehdä rautaiset sarvet ja vaskiset kynnet, ettäs paljon kansaa runtelet. Niin minä tahdon myös heidän tavaransa alttiiksi antaa Herralle, ja heidän hyvyytensä kaiken maailman hallitsialle.
