Luka 11
1 EIA kekahi, i kana pule ana ma kekahi wahi, a oki ae la, i aku la kekahi o kana mau haumana, E ka Haku, e ao mai oe ia makou e pule, me Ioane hoi i ao mai ai i kana poe haumana.
Ja tapahtui, että hän rukoili yhdessä paikassa, ja kuin hän lakkasi, sanoi hänelle yksi hänen opetuslapsistansa: Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsensa.
2 I mai la oia ia lakou, I ka wa e pule ai oukou, e olelo, E ko makou Makua iloko o ka lani, e hoanoia'ku kou inoa; e hiki mai kou aupuni; e malamaia hoi kou makemake, e like me ia ma ka lani, pela hoi ma ka honua nei.
Niin hän sanoi heille: kuin te rukoilette, niin sanokaat: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimes. Lähestyköön sinun valtakuntas. Tapahtukoon sinun tahtos niin maassa, kuin taivaassa.
3 E haawi mai oe ia makou, i kela la i keia la, i ka ai no ka la, na makou.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
4 A e kala mai oe i na hewa o makou; no ka mea, ke kala nei makou i ka poe hana hewa mai ia makou; mai hookuu hoi ia makou i ka hoowalewaleia mat; aka, e hoopakele ae ia makou i ka ino.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin kaikille meidän velvollisillemme anteeksi annamme. Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta.
5 Olelo mai la hoi oia ia lakou, Ina he makamaka ko kekahi o oukou a hele aku hoi ia io na la i ke aumoe, a e olelo aku, E ka makamaka, ho mai hoi na'u i ekolu popo berena:
Ja hän sanoi heille: kellä teistä on ystävä, ja menee puoliyöstä hänen tykönsä, ja sanoo hänelle: ystäväni, lainaas minulle kolme leipää;
6 No ka mea, o kekahi hoaaloha o'u i kona hele ana ua kipa mai ia ia'u, aole hoi a'u mea e waiho aku ai imua ona.
Sillä minun ystäväni tuli matkasta minun tyköni, ja ei minulla ole, mitä minä panen hänen eteensä.
7 A i olelo mai ua mea la oloko, Mai hooluhi mai oe ia'u; ua paa ka puka; eia au me ka'u mau keiki ma kahi moe: aole e hiki ia'u ke ala'e iluna e haawi aku ia oe.
Ja hän vastaa huoneestansa ja sanoo: älä minua vaivaa! ovi on jo suljettu, ja minun lapseni minun kanssani ovat vuoteessa: en minä voi nousta sinulle antamaan.
8 Ke olelo aku nei au ia oukou, aole paha ia e ala, a e haawi nana no kona hoaloha ana, aka, no kona noi pinepine ana, e ala no ia, a e haawi ia ia i kana mau mea i makemake ai.
Minä sanon teille: ellei hän nouse ja anna hänelle, että hän on hänen ystävänsä, niin hän kuitenkin hänen ahkeruutensa tähden nousee ja antaa hänelle niin monta kuin hän tarvitsee.
9 Ke i aku nei hoi au ia oukou, E noi, a e haawiia ia oukou; e imi, a e loaa ia oukou; e kikeke, a e weheia ia oukou.
Ja minä myös sanon teille: anokaat, niin teille annetaan: etsikäät, niin te löydätte: kolkuttakaat niin teille avataan.
10 No ka mea, o ka mea i noi, ua haawiia no ia ia; a o ka mea i imi, ua loaa no ia ia; a o ka mea kikeke, e weheia no ia ia.
Sillä jokainen joka anoo, se saa, ja joka etsii, se löytää, ja joka kolkuttaa, sille avataan.
11 A owai la ka makuakane iwaena o oukou nana e haawi aku i ka pohaku i kana keiki ke noi mai ia i berena? a i wahi ia, e haawi anei oia i ka nahesa nana, aole ka ia?
Kuka teista on isä, jolta poika anoo leipää, antaako hän hänelle kiven? eli jos hän anoo kalaa, antaako hän kalan edestä hänelle kärmeen?
12 A i noi mai ia i hua manu, e haawi aku anei oia i ka moohueloawa nana?
Eli jos hän anoo munaa, antaako hän hänelle skorpionin?
13 No ia hoi, ina oukou ka poe hewa i makaukau i ka haawi aku i na makana maikai i ka oukou poe keiki; aole anei e oi nui aku ko ka Makua ma ka lani haawi ana mai i ka Uhane Hemolele i ka poe e noi aku ia ia.
Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne, paljoa enemmin teidän taivaallinen Isänne antaa Pyhän Hengen sitä anovaisille.
14 A e mahiki ana ia i ka daimonio, he aa hoi ia. Eia hoi, a puka aku ka daimonio iwaho, olelo iho la ua aa la, a mahalo aku la ka ahakanaka.
Ja hän ajoi ulos perkeleen, joka oli mykkä. Ja tapahtui, kuin perkele oli ajettu ulos, niin mykkä puhui ja kansa ihmetteli.
15 Aka, olelo kekahi poe o lakou, Ma o Belezebuba la ke alii o na daimonio, i mahiki aku ai oia nei i na daimonio.
Mutta muutamat heistä sanoivat: hän ajaa ulos perkeleitä beelsebubun, perkeliden päämiehen kautta.
16 A o kekahi poe, e hoao ana ia ia, nonoi aku la i hoailona ma ka lani.
Mutta muut kiusasivat häntä ja anoivat häneltä tunnustähteä taivaasta.
17 Aka, ua ike hoi oia i ko lakou manao, i mai la ia lakou, O ke aupuni i mokuahana ia ia iho, e pau ia, a o ka hale i ka hale iho, e hina ia.
Mutta että hän tiesi heidän ajatuksensa, sanoi hän heille: jokainen valtakunta, joka erkanee itsiänsä vastaan, se tulee kylmille, ja huone lankee huoneen päälle.
18 A ina i mokuahana o Satana ia ia iho, pehea la e ku paa ai kona aupuni? no ka mea, ke olelo nei oukou, ma o Belezebuba la i mahiki aku ai au i na daimonio.
Jos myös saatana on erinnyt itsiänsä vastaan, kuinka hänen valtakuntansa on seisovainen? että te sanotte minun perkeleitä belsebubin kautta ajavan ulos.
19 Ina paha ma o Belezebuba la wau i mahiki aku ai i na daimonio, ma owai la hoi ka oukou poe keiki e mahiki aku ai? Nolaila hoi o lakou ko oukou poe nana e hooponopono.
Mutta jos minä perkeleitä belsebubin kautta ajan ulos, kenenkä kautta teidän poikanne niitä ajavat ulos? Sentähden heidän pitää oleman teidän tuomarinne.
20 Aka, ina ma ka manamanalima o ke Akua i mahiki aku ai au i na daimonio, oia hoi, ua hiki mai no ke aupuni o ke Akua io oukou nei.
Mutta jos minä Jumalan sormella perkeleitä ajan ulos, niin tosin on Jumalan valtakunta teidän tykönne tullut.
21 O ka mea ikaika a makaukau hoi i na mea oi, i na wa i kiai ai oia i kona hale, ua maluhia kana waiwai:
Kuin väkevä haarniskoitu kotonsa varjelee, niin hänen omansa ovat rauhassa.
22 Aka, i hiki mai io na la ka mea i oi aku kona ikaika mamua o kona, a lanakila ia maluna ona, alaila e kaili aku ia mai ona aku i na mea oi ana i hilinai ai, a e haawi i kana waiwai pio.
Mutta kuin häntä väkevämpi tulee ja voittaa hänen, niin hän ottaa pois kaikki hänen sota-aseensa, joihin hän turvasi, ja jakaa hänen saaliinsa,
23 O ka mea aole ma o'u nei, oia ke ku e mai ia'u; a o ka mea hoiliili pu ole me au, oia ke lu aku.
Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoo, hän hajoittaa.
24 A i puka aku ka uhane ino mai loko aku o ke kanaka, hele no ia mawaena o na wahi panoa, e imi ana i kahi e maha'i; a loaa ole, olelo iho la ia, E hoi au i kuu hale a'u i puka mai ai.
Kuin rietas henki lähtee ihmisestä, niin hän vaeltaa karkeita paikkoja, ja etsii lepoa; ja kuin ei hän löydä, niin hän sanoo: minä palajan minun huoneeseni, josta minä läksin.
25 A hiki mai ia, ike i ka hale ua kahiliia a ua hoolakolakoia hoi.
Ja kuin hän tulee, löytää hän sen luudilla lakaistuksi ja kaunistetuksi.
26 Alaila kii aku la a lawe mai i kekahi poe uhane e ehiku, ua oi aku ko lakou hewa i kona iho, a komo hoi lakou a noho malaila; a ua oi aku ka hewa o hope o ua kanaka la i ko ka noho ana mamua.
Silloin hän menee ja ottaa kanssansa seitsemän muuta häntä pahempaa henkeä, ja kuin he sinne tulevat, asuvat he siellä: ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.
27 Eia kekahi, ia ia e olelo ana i keia mau mea, o kekahi wahine o ka ahakanaka hookiekio ae la i kona leo, i aku la ia ia, Pomaikai ka opu nana oe i hanau mai, a me na u au i omo ai.
Ja tapahtui, kuin hän näitä sanoi, korotti yksi vaimo kansan seasta äänensä ja sanoi: autuas on se kohtu, joka sinun kantanut on, ja ne nisät, joitas imit.
28 I mai la oia, Pomaikai io maoli ka poe i lohe i ka olelo a ke Akua, a malama hoi ia.
Niin hän sanoi: ja tosin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja kätkevät sen.
29 A akoakoa paapu ae la na kanaka, olelo mai la ia, He hanauna ino keia; ke noi mai nei lakou i hoailona; aole e haawiia'ku ka hoailona no lakou, o ka hoailona o Iona ke kaula wale no.
Mutta kuin kansa kokoon tuli, rupesi hän sanomaan: tämä sukukunta on paha, etsii merkkiä, ja ei hänelle anneta merkkiä, vaan Jonan prophetan merkki.
30 No ka mea, me Iona i lilo ai i hoailona no ko Nineva, pela e lilo ai ke Keiki a ke kanaka no keia hanauna.
Sillä niinkuin Jona oli Niniveläisille merkiksi, niin pitää myös Ihmisen Poika oleman tälle sukukunnalle.
31 O ke alii wahine no ke kukuluhema, e ku e mai ia i na kanaka o keia hanauna, i ka hookolokolo ana, a e hoahewa ia lakou; no ka mea, ua hele mai no ia mai na palena mai o ka honua, e hoolohe i ka olelo akamai a Solomona; eia hoi maanei ka mea i oi aku mamua o Solomona.
Etelän kuningatar pitää nouseman tuomiolle tämän sukukunnan miesten kanssa, ja heitä tuomitseman: sillä hän oli maan ääristä kuuleman Salomonin viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomon.
32 O na kanaka o Nineva, e ku e mai lakou i keia hanauna i ka hookolokolo ana, a e hoahewa ia lakou: no ka mea, ua mihi no lakou i ke ao ana a Iona; eia hoi maanei ka mea i oi aku mamua o Iona.
Niniven miehet pitää tuleman tuomiolle tämän sukukunnan kanssa, ja sen kadottaman; sillä he tekivät parannuksen Jonan saarnasta, ja katso tässä on enempi kuin Jona.
33 Aole mea i kuni i ke kukui a waiho iho ma kahi nalo, aole hoi malalo ae o ke poi, aka, ma kahi e kau ai ke kukui, i ike ai i ka malamalama ka poe i komo iloko.
Ei sytytä kenkään kynttilää ja pane kätköön eikä vakan alle, mutta kynttiläjalkaan, että sisälle tulevaiset valkeuden näkisivät.
34 O ke kukui o ke kino, o ka maka ia: a i maikai hoi kou maka, ua malamalama kou kino a pau; a i ino kou maka, alaila ua pouli kou kino.
Silmä on ruumiin valkeus: kuin siis sinun silmäs on yksinkertainen, niin myös koko sinun ruumiis on valaistu; mutta kuin se paha on, niin myös sinun ruumiis on pimiä.
35 No ia hoi, e malama oe o lilo ka malamalama iloko ou i pouli.
Katso siis, ettei se valkeus, joka sinussa on, olisi pimeys.
36 No ia mea, ina malamalama kou kino a pau, aole ona wahi pouli, alaila ua puni ia i ka hoomalamalamaia, e like me ka hoomalamalama ana o ke kukui ia oe i kona aa pono ana.
Sentähden jos koko sinun ruumiis on valaistu, ja ei ole siinä yhtään pimiää paikkaa, niin se tulee kokonansa valaistuksi, koska valkeus niinkuin kirkkaalla leimauksella sinun valaisee.
37 A i kana kamailio ana, kono ae la kekahi Parisaio ia ia e ai pu me ia. Komo aku la ia, noho iho la e ai.
Ja hänen puhuissansa rukoili häntä yksi Pharisealainen ruoalle kanssansa; niin hän meni ja atrioitsi.
38 A ike ka Parisaio, kahaha iho la ka naau, no ka mea, aole ia i holoi mamua iho o ka ai ana.
Mutta kuin Pharisealainen näki, ihmetteli hän, ettei hän ensin itsiänsä pessyt ennen ruan aikaa.
39 I mai la ka Haku ia ia, O oukou na Parisaio, ua hoomaemae ia waho o ke kiaha a me ke pa; aka, oloko o oukou, ua piha loa i ka mea kaili wale a me ka manao ino.
Niin sanoi Herra hänelle: nyt te Pharisealaiset, ulkoa te maljan ja vadin puhdistatte, mutta sisälliset teissä ovat täynnä raatelusta ja pahuutta.
40 Naaupo, aole anei ka mea nana i hana ia waho, i hana ia loko?
Te hullut, eikö se, joka ulkoisen puolen teki, tehnyt myös sisälmäistä puolta?
41 E haawi lokomaikai aku i ko oukou waiwai; alaila ua maemae na mea a pau ia oukou.
Kuitenkin antakaa almua niistä, mitä teillä on, ja katso, niin teille ovat kaikki puhtaat.
42 Auwe hoi oukou, e ka poe Parisaio! no ka mea, ua hookupu oukou i ka hapaumi o ka mineta, a o ka rue, a o na laauikiai a pau, a haalele no i ka pono a me ke aloha i ke Akua; o ko oukou mau mea keia e pono ai ke hana, aole hoi e haalele i kela.
Mutta voi teitä, te Pharisealaiset! että te kymmenykset teette mintuista ja ruutasta, ja kaikkinaisista kaaleista, ja jätätte pois tuomion ja Jumalan rakkauden: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.
43 Auwe hoi oukou, e ka poe Parisaio! no ka mea, ua makemake oukou i na noho kiekie maloko o na halehalawai, a me ke alohaia mai ma na wahi kanaka.
Voi teitä, te Pharisealaiset! jotka rakastatte ylimmäisiä istuimia synagogissa ja tervehdyksiä turulla.
44 Auwe hoi oukou, ka poe kakauolelo a me na Parisaio, ka poe hookamani! no ka mea, ua like oukou me na halekupapau i nalo, e hehiia ana e kanaka me ka ike ole.
Voi teitä, te kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! sillä te olette niinkuin peitetyt haudat, joiden päällä ihmiset tietämättä käyvät.
45 Olelo aku la kekahi o ka poe kakaolelo, i aku la ia ia, E ke Kumu, o makou nei no kekahi au e hoahewa nei, i kau olelo ana pela.
Niin vastasi yksi lainoppineista ja sanoi hänelle: Mestari, näillä sanoilla sinä myös meitä pilkkaat.
46 Alaila, i mai la ia, Auwe hoi oukou, e ka poe kakaolelo! no ka mea, ua hooili oukou i na haawe iluna o na kanaka ane hiki ole ke hali, aole hoi oukou e hoopa iki ia mau haawe me kekahi o ko oukou mau manamanalima.
Niin hän sanoi: voi teitäkin, te lainoppineet! sillä te raskautatte ihmiset kuormilla, jotka ovat työläät kantaa, ja ette itse yhdellä sormellannekaan tahdo niihin kuormiin ruveta.
47 Auwe hoi oukou! no ka mea, na hana oukou i na halekupapau no ka poe kaula i pepehiia'e e ko oukou poe kupuna.
Voi teitä, että te rakennatte prophetain hautoja, mutta tiedän isänne tappoivat ne.
48 Oiaio, ke hoike nei oukou me ka mahalo pu i ka hana a ko oukou poe kupuna; no ka mea, na lakou no i pepehi i na kaula, a na oukou hoi i hana i ho lakou mau halekupapau.
Niin te tosin todistatte ja suostutte teidän isäinne töihin; sillä he tappoivat ne, mutta te rakennatte niiden haudat.
49 Nolaila hoi i olelo ai ke akamai o ke Akua, E hoouna aku au i na kaula a me na lunaolelo io lakou la, a e pepehi lakou i kekahi, a e hana ino no hoi i kekahi o lakou.
Sentähden myös Jumalan viisaus sanoi: minä lähetän heidän tykönsä prophetat ja apostolit, ja muutamat niistä he tappavat ja vainoovat:
50 Pela hoi e hoopaiia'i ke koko o na kaula a pau, i hookaheia, mai ka hookumu ana o ke ao nei, maluna iho o keia hanauna;
Että tältä sukukunnalta pitää etsittämän kaikkein prophetain veri, joka on vuodatettu maailman alusta,
51 Mai ke koko mai o Abela, a hiki i ke koko o Zakaria, ka mea i pepehiia mawaena o ke kuahu a me ka luakini. Oiaio, ke olelo aku nei au ia oukou, e hoopai ana no ia maluna iho o keia hanauna.
Abelin verestä hamaan Sakariaan vereen asti, joka hukattiin alttarin ja templin vaiheella; tosin minä sanon teille, se pitää etsittämän tältä sukukunnalta.
52 Auwe oukou, e ka poe kakaolelo! no ka mea, ua lawe aku oukou i ke ki o ka ike; aole hoi oukou i komo, a o ka poe e komo ana, na oukou ia i keakea.
Voi teitä lainoppineet! sillä te olette ottaneet taidon avaimen: itse ette menneet sisälle, ja sisälle meneväisiä te kielsitte.
53 A i kana olelo ana ia mau mea, hoomaka ae la na kakaololo a me na Parisaio e koi ikaika aku, a e hoowalewale aku ia ia e olelo koke mai ma na mea he nui.
Mutta kuin hän oli nämät heille sanonut, rupesivat lainoppineet ja Pharisealaiset kovin häntä ahdistamaan ja viettelemään häntä puhumaan monesta,
54 Hookalakupua iho la lakou ia ia, e imi ana e hopu i kekahi mea noloko mai o kona waha, i niania ai lakou ia ia.
Ja väijyivät häntä ja pyysivät jotakin onkia hänen suustansa, kantaaksensa hänen päällensä.
