Kanikau 1
1 NANI ka noho mehameha ana o ke kulanakauhale i piha i kanaka! Ua like hoi me ka wahine kanemake! He nui oia iwaena o na lahuikauaka, He alii wahine iwaena o na aina; Ua auhauia nae i ka hana!
Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on niinkuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.
2 Uwe nui oia i ka po, Aia no kona waimaka ma kona mau papalina: Aohe mea nana ia e hoomaha aku iwaena o ka poe a pau i aloha aku ia ia. Ua hana aku kona poe makamaka a pau ia ia ma ka wahahee, Ua lilo lakou i poe enemi nona.
Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet.
3 Ua lawepioia o ka Iuda, no ka popilikia, a no ka hookauwa nui ia: Ke noho nei ia iwaena o ko na aina e, Aole i loaa ia ia ka hoomaha; Loaa no ia iloko o ka pilikia i ka poe a pau i hahai ia ia.
Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa.
4 Kumakena no na alanui o Ziona, No ka hele ole mai o lakou i ka ahaaina: Ua mehameha kona mau pukapa a pau; Ke kaniuhu nei kona mau kahuna pule, Ua hoopilikiaia kona mau wahine puupaa, A ua kaumaha loa no ia.
Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.
5 Ua lilo kona poe enemi i poo, Ua maluhia hoi ka poe i huhu ia ia; No ka mea, ua hookaumaha mai o Iehova ia ia no ka nui o kona hewa; Ua hele pio aku la kana poe keiki imua o ke alo o ka enemi.
Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä.
6 Ua hele aku la ka nani a pau o ke kaikamahine o Ziona; Ua like hoi kona mau alii me na dia loaa ole ka ai, Ua hele hoi lakou me ka ikaika ole imua o ka mea nana e hahai.
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta löydä, ja voimatoinna käyvät vaatian edessä.
7 I na la o kona kaumaha, a me kona hoinoia, Hoomanao iho la o Ierusalema i kona mau mea a pau i makemakeia, Na mea i loaa ia ia i na la mamua, I ka wa i haule ai kona poe kanaka iloko o ka lima o ka enemi, Aohe hoi mea i kokua ia ia. Ike aku la na enemi ia ia, a hoowahawaha iho la i kona mau Sabati.
Jerusalem muistaa tällä ajalla, kuinka raadollinen ja hyljätty hän on, ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on, että hänen kansansa vihollisen kädessä on, ja ei kenkään heitä auta; hänen vihollisensa näkevät hänen, ja nauravat hänen lepoansa.
8 Ua hana hewa nui loa aku o Ierusalema; Nolaila oia i kuewa wale aku ai; O ka poe a pau i hoomaikai ia ia, Ke hoowahawaha nei lakou ia ia, No ka mea, ua ike lakou i kona wahi hilahila; Oia, ke kaniuhu nei oia, a huli ihope.
Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka häntä kunnioittavat, katsovat hänen ylön, että he hänen häpiänsä näkevät; mutta hän huokaa ja lankee maahan.
9 Aia no kona haumia ma kona hualole, Aole ia i hoomanao i kona hope loa; Nolaila haule kupanaha iho la oia; Aohe mea nana e hoomaha ia ia. E Iehova, e nana mai oe i ko'u pilikia; No ka mea, ua hookiekie ka enemi.
Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä; ei hän olisi luullut, että hänelle näin pitäis viimein käymän; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenkään sittekään ole, joka häntä lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sillä vihollinen suuresti kerskaa.
10 Ua hohola aku ka enemi i kona lima maluna o kona mau mea a pau i makemakeia; No ka mea, ua ike aku oia i ko na aina e, e komo ana iloko o kona wahi hoano, Ka poe au i kauoha'i, aole lakou e komo iloko o ke anaina kanaka iou la.
Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle; sillä hänen täytyy katsoa päältä, että pakanat hänen pyhyytensä kävivät, joista sinä kieltänyt olet, ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman.
11 Ua kaniuhu no kona poe kanaka a pau, Ke imi nei lakou i ka ai; Ua haawi lakou i ko lakou mau mea, i mea ai, e hoihoi mai ai i ke ola; E nana mai oe, e Iehova, a e manao mai; No ka mea, ua lilo au i mea ino.
Kaikki hänen kansansa huokaavat, leipää kerjäten; he antoivat parhaat kappaleensa ruasta, että he sielunsa virvoittaisivat. Herra, katso siis ja näe, kuinka minä olen halvaksi tullut.
12 He mea ole ia ia oukou a pau, e hele ae nei ma ke ala? E nana mai nae, a e ike, Ina e like kekahi ehaeha me ko'u ehaeha, Ka mea i kauia maluna o'u, Ka mea a Iehova i hookaumaha mai ai ia'u, I ka la o kona inaina nui.
Eikö tämä teihin koske, kaikki jotka tästä käytte ohitse, katsokaat siis ja nähkäät, jos joku kipu on niinkuin minun kipuni, joka minua niin syö; sillä Herra täytti minun surulla hirmuisen vihansa päivänä.
13 Mailuna mai oia i hoouna mai ai i ke ahi iloko o ko'u mau iwi, A iho mai la ia iloko olaila. Ua uhola mai oia i upena no ko'u mau wawae, Ua hoihoi hope mai oia ia'u. Ua haawi mai oia i ka mehameha a me ka maule ia'u a pau ka la.
Korkeudesta hän lähetti tulen minun luihini, ja antoi sen voimallisen olla niissä; minun jalkani eteen viritti hän verkon, ja sysäsi minun takaperin: hän on tehnyt minun autioksi, että minun ylipäivää täytyy murehtia.
14 Ua hoopaaia e kona lima ka auamo o ko'u mau hewa; Ua ulanaia, a ua kauia maluna o ko'u a i; Ua hoonawaliwali mai oia i ko'u ikaika, Ua haawi mai ka Haku ia'u iloko o na lima, Hiki ole ia'u ke ku iluna.
Minun syntini ijes on sidottu, ne ovat väätyt hänen kädessänsä, ja astuneet minun kaulani päälle; hän on minun voimani heikoksi tehnyt; Herra on antanut minua niiden käsiin, joista en minä voi nousta ylös.
15 Ua hoowahawaha mai ka Haku i ko'u poe koikoi a pau iloko o'u, Ua kahea mai oia i ka ahakanaka e ku e mai ia'u, E luku i ko'u poe kanaka ui: Ua hahi ka Haku i ka luawaina o ke kaikamahine puupaa o ka Iuda.
Herra on tallannut kaikki minun väkeväni alas, jotka minulla olivat, hän on antanut minusta kokouksen kuuluttaa, minun nuoria miehiäni kadottamaan; Herra on sotkunut viinakuurnan neitseelle, Juudan tyttärelle.
16 O keia mau mea ka'u e uwe nei, O kuu maka, ke kahe nei kuu maka i ka wai, No ka mea, ua loihi mai o'u aku nei ka mea hoomaha, nana e hoomaha mai i ko'u uhane: Ua mehameha ka'u poe keiki, no ka mea, ua lanakila ka enemi.
Sentähden minä niin itken, ja molemmat minun silmäni vettä vuotavat, että lohduttaja, joka minun sieluani pitäis virvoittaman, on minusta kaukana; minun lapseni ovat pois, sillä vihollinen on voittanut.
17 Hohola ae la o Ziona i kona mau lima, Aohe mea nana ia e hoomaha mai. Ua kauoha mai o Iehova no Iakoba, E kaapuni kona poe enemi ia ia: Ua lilo o Ierusalema i mea haumia iwaena o lakou.
Zion ojentaa kätensä, vaan ei kenkään ole joka häntä lohduttaa; Herra on käskenyt Jakobista, että ne, jotka hänen ympärillänsä ovat, hänen vihollisensa olisivat; sillä Jerusalem pitää heidän seassansa niinkuin saastainen vaimo oleman.
18 O Iehova, ua hemolele oia; No ka mea, ua ku e aku au i kona waha; Ke noi aku nei au, e hoolohe mai, e na kanaka a pau, E nana mai hoi i ko'u eha; Ua hele aku la ko'u poe wahine puupaa, a me ko'u poe kanaka ui iloko o ke pio.
Herra on vanhurskas; sillä minä olen hänen suullensa tottelematoin ollut. Kuulkaat, kaikki kansat, ja katsokaat minun kipuani; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat vankiuteen menneet.
19 Kahea aku la au i ka poe i aloha mai ia'u, Wahahee mai lakou ia'u. Kaili aku la ke ea o ka'u mau kahuna, a me ka'u poe lunakahiko, ma ke kulanakauhale, I ka wa e imi ana lakou i ka ai na lakou, I mea e hoihoi mai ai i ko lakou ola.
Minä kutsuin ystävääni (avukseni), mutta he ovat minun vietelleet; minun pappini ja vanhimmat kaupungeissa ovat nääntyneet, sillä he kerjäävät leipää henkeänsä virvoittaaksensa.
20 E nana mai oe, e Iehova, no ka mea, ua pilikia au; Ua hu aku ko'u opu, ua kahuli hoi ko'u naau iloko o'u, No ka mea, ua kipi nui loa aku au. Ma kahi e aku, na ka pahikaua i hoopau i na keiki, A ma ko makou wahi, he make.
Herra, katso, kuinka minä olen ahdistuksessa, että se kaikki minun sisällyksiäni kivistelee, minun sydämeni tykyttää minun ruumiissani; sillä minä olen täynnä murhetta; ulkona miekka ja kotona kuolema on minun leskeksi tehnyt.
21 Ua lohe lakou i ko'u kaniuhu ana. Aohe mea nana e hoomaha mai ia'u; Ua lohe no ko'u poe enemi a pau i ko'u popilikia, Ua olioli lakou no kau hana ana pela: E hoopuka mai no oe i ka la au i hai mai ai, E like auanei lakou me au.
Kyllä se kuuluu, että minä huokaan, ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa; kaikki minun viholliseni kuulevat minun onnettomuuteni, ja siitä riemuitsevat, sillä sinä sen teet. Niin anna siis sen päivän tulla, jonka sinä kuuluttanut olet, että heille kävis kuin minullekin.
22 E hoopukaia ko lakou hewa a pau imua ou; A e hana aku oe ia lakou, Me kau i hana mai ai ia'u, no ko'u mau hewa a pau; No ka mea, ua nui ko'u kaniuhu ana, ua maule hoi ko'u naau.
Anna kaikki heidän pahuutensa tulla sinun etees, ja tee heille, niinkuin sinä minullekin teit kaikkein minun pahain tekoini tähden; sillä minun huokaukseni on suuri, ja minun sydämeni on murheissansa.
