Kanikau 4
1 NANI ka mae wale ana o ke gula! A me ke ano e ana o ke gula maikai! Ua hooleiia na pohaku o kahi hoano ma ke poo o na alanui a pau.
Kuinka on kulta niin mustunut, ja jalo kulta niin muuttunut? pyhät kivet ovat joka kadun päässä hajoitetut.
2 O na keiki nani o Ziona i kau pu ia me ke gula maikai, Nani ko lakou manao like ia me na ipu lepo, Ka hana a na lima o ka potera!
Zionin kempit pojat, puhtaan kullan verraksi luetut, kuinka ne ovat savi-astian kaltaiseksi arvatut, jotka savenvalaja tekee?
3 Unuhi ae no na ia nui i ka omaka waiu, A hanai waiu aku i ka lakou poe keiki: Aka, ua lokoino ke kaikamahine a ko'u poe kanaka, E like me na Iana o ka waonahele.
Lohikärmeet taritsevat nisiä pojillensa ja imettävät heitä; mutta minun kansani tyttären täytyy armotoinna olla, niinkuin yökkö korvessa.
4 Ua pipili ke alelo o ke keiki ai waiu i ke aluna o ka waha, no ka makewai; Nonoi aku na keiki i ka berena, Aohe mea nana e haawi aku na lakou.
Imeväisten kieli tarttuu suun lakeen janon tähden; nuoret lapsukaiset anovat leipää, ja ei ole ketään, joka heille sitä jakaa.
5 O ka poe i ai i ka ai maikai, Ua wailana lakou ma na alanui, O ka poe hoi i aahuia i ka lole ula, Ua apo iho lakou i na puu lepo.
Jotka ennen söivät herkullisesti, ne ovat kadulla nääntyneet; jotka ennen olivat silkillä vaatetetut, niiden täytyy nyt loassa maata.
6 Ua hooiia'ku ka hewa o ke kaikamahine a ko'u poe kanaka, Mamua o ka hewa o ko Sodoma, Ka mea i hookahuliia ma ke amo aua o ka maka, Aohe lima ikaika maluna ona,
Minun kansani tyttären synti on suurempi kuin Sodoman synti, joka äkisti kukistettiin ja ei yksikään käsi siihen ruvennut.
7 Oi aku ka maemae o kona poe laa, mamua o ko ka hau, Oi aku ko lakou keokeo mamua o ka waiu, Oi aku ka ula o ke kino, i ko na pohaku ula, A like ko lakou helehelena me ko ka sapeiro.
Hänen nasirinsa olivat puhtaammat kuin lumi ja valkeammat kuin rieska; heidän ihonsa oli punaisempi kuin koralli, heidän kauneutensa niinkuin saphir.
8 Ua oi aku ka eleelo o ko lakou helehelena i ko ka pouli, Aole lakou i ikeia ma na alanui; Ua pipili ko lakou ili i ko lakou mau iwi, Ua maloo, ua like hoi me ka laau.
Mutta nyt on heidän muotonsa niin mustaksi muuttunut, ettei heitä kaduilla tuta taideta; heidän nahkansa riippuu heidän luissansa, se kuivettui niinkuin puu.
9 Ua oi ka pomaikai o ka poe i make i ka pahikaua, mamua o ko ka poe i make i ka pololi: Hokii ae la keia poe, ua houia no ka hua ole o ka mahinaai.
Miekalla tapetuille oli parempi kuin niille, jotka nälkään kuolivat, jotka nääntymän ja hukkuman piti maan hedelmän puuttumisesta.
10 O na lima o na wahine aloha, ua hoolapalapa lakou i ka lakou mau keiki iho; O lakou no ka lakou ai i ka make ana o ke kaikamahine a ko'u poe kanaka.
Laupiaammat vaimot ovat omia lapsiansa keittäneet ruaksensa, minun kansani tyttären surkeudessa.
11 Ua hooko mai o Iehova i kona huhu, Ua ninini mai oia i kona inaina nui; Ua hoa oia i ke ahi maloko o Ziona, A ua ai ia i kana mau kumu.
Herra on vihansa täyttänyt, hän on vuodattanut julman vihansa, ja Zionissa tulen sytyttänyt, joka myös hänen perustuksensa polttanut on.
12 Aole i hiki i na'lii o ka honua, a me ka poe a pau e noho la ma ke ao nei, ke manao, E komo mai ana ka enemi, a me ka mea huhu iloko o na pukapa o Ierusalema.
Ei kuninkaat maan päällä sitä olisi uskoneet, eikä kaikki maan piirin asuvaiset, että vihamiehen ja vihollisen piti tuleman Jerusalemin portista sisälle.
13 No ka hewa o kona mau kaula, ka hala hoi o kona mau kahuna, Ka poe i hookahe i ke koko o ka poe pono iwaenakonu ona,
Mutta se on hänen prophetainsa syntein tähden ja hänen pappeinsa pahain tekoin tähden, jotka siinä vanhurskasten veren vuodattivat.
14 Kuewa makapo aku lakou ma na alanui, Ua hoohaumia ia lakou iho i ko koko, Nolaila, aole hiki ke hoopa aku i ko lakou aahu.
He kävivat sinne ja tänne kaduilla, niinkuin sokiat, ja olivat itsensä vereen saastuttaneet, ja ei taitaneet heidän vaatteisiinsa ruveta.
15 Kahea mai la na kanaka ia lakou, E hele aku, ua haumia; E hele aku, e hele aku, mai hoopa aku; Ia lakou i holo ai, a kuewa aku, i ae la lakou iwaena o ko na aina e, Aole lakou e noho hou.
Vaan he huusivat heitä: välttäkäät, saastaiset, välttäkäät, älkäät mihinkään ruvetko; sillä he välttivät ja pakenivat, niin että myös pakanain seassa sanottiin: ei he kauvan siellä pysy.
16 Na ka maka o Iehova i hoopuehu lakou; Aole ia e manao hou mai ia lakou; Aole lakou i manao i na maka o na kahuna, Aole i aloha i na lunakahiko.
Sentähden on Herran viha heitä hajoittanut, ja ei enään katso heidän päällensä, ettei he pappeja kunnioittaneet eikä vanhoja armahtaneet.
17 A hiki mai i keia wa, ua maule ko makou mau maka, no ke kokua makehewa ia mai; I ko makou kakali ana, ua kakali makou i ka lahuikanaka hoola ole mai.
Kuitenkin meidän silmämme kurkistelevat tyhjäin avun jälkeen, siihenasti että he väsyivät, kuin me odotimme sitä kansaa, joka ei meitä auttaa voinut.
18 Hoohalua lakou i ko makou hele ana, I ole ai makou e hele ma na alanui; Ua kokoke ko makou hope, ua piha ko makou mau la, no ka mea, ua hiki mai ko makou hope.
He väijyvät meidän askeleitamme, niin ettemme rohkene meidän kaduillamme käydä; meidän loppumme on lähestynyt, meidän päivämme ovat täytetyt, sillä meidän loppumme on tullut.
19 Ua oi ka mama o ka poe alualu mai ia makou mamua o ko na aeto o ka lani; Ma na mauna lakou i hahai mai ai ia makou, Hoohalua lakou ia makou ma ka waonahele.
Meidän vainoojamme olivat nopiammat kuin kotka taivaan alla; vuorilla he myös meitä vainosivat, ja korvessa he meitä vartioitsivat.
20 O ka hanu o ko makou mau pukaihu, o ka Iehova mea i poniia, Ua hoopioia oia iloko o ko lakou mau lua, Olelo no makou nona, Ma kona malu makou e ola'i iwaena o ko na aina e.
Herran voideltu, joka meidän turvamme oli, on vangittu heidän verkkoihinsa, josta me sanoimme, että me hänen varjonsa alla elämme pakanain seassa.
21 E olioli, a e hauoli hoi, e ke kaikamahine o Edoma, Ka mea e noho la ma ka aina o Uza; E hiki aku no ke kiaha iou la, E inu ana no hoi oe, a e hemo no kou lole.
Iloitse ja riemuitse, sinä Edomin tytär, joka asut Utsin maalla; sillä sen maljan pitää myös sinulle tuleman, ja sinun pitää myös juopuman, ja alasti itses riisuman.
22 Ua pau kou hoopaiia, e ke kaikamahine o Ziona; Aole ia e lawe hou aku ia oe iloko o ke pio; E hoopai no oia i kou hewa, e ke kaikamahine o Edoma, E hoike aku no oia i kou mau hewa.
Mutta sinun vääryydelläs on loppu, sinä Zionin tytär, ei hän enään anna sinua viedä pois, mutta sinun vääryytes, Edomin tytär, hän etsii, ja sinun syntis ilmoittaa.
