Lunakanawai 14
1 I HO aku la o Samesona i Timenata, a ike aku la i kekahi wahine ma Timenata, no na kaikamahine a ko Pilisetia.
Ja Simson meni alas Timnatiin, ja hän näki vaimon Timnatissa Philistealaisten tytärten seassa.
2 Pii mai la ia, a hai mai la i kona makuakane, a me kona makuwahine, i mai la, Ua ike au i kekahi wahine ma Timenata, no na kaikamahine a ko Pilisetia; nolaila ea, e kii aku ia ia, i wahine na'u.
Ja kuin hän tuli sieltä, sanoi hän isällensä ja äidillensä: minä näin vaimon Timnatissa Philistealaisten tyttäristä: ottakaat se minulle emännäksi.
3 I aku la kona makuakane, a me kona makuwahine ia ia, Aole anei he wahine iwaena o na kaikamahine o kou poe hoahanau, a me kou poe kanaka a pau, i hele aku ai oe, e lawe i wahine no ka poe okipoepoe ole ia o ko Pilisetia? I mai la o Samesona i kona makuakane, E kii aku ia ia na'u, no ka mea, ua pono ia i ko'u mau maka.
Ja hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: eikö yhtään vaimoa ole veljeis tytärten seassa ja kaikessa minun kansassani, ettäs menet ottamaan emäntää Philistealaisista, jotka ovat ympärileikkaamattomat? Ja Simson sanoi isällensä: salli minulle tämä, sillä hän kelpaa minun silmilleni.
4 Aole i ike kona makuakane a me kona makuwahine, na Iehova mai ia mea, no kona imi hala ana no i ko Pilisetia. Ia manawa e noho lanakila ana ko Pilisetia maluna o ka Iseraela.
Mutta hänen isänsä ja äitinsä ei tietäneet sen olevan Herralta; sillä hän etsi tilaa Philistealaisia vastaan, ja Philistealaiset hallitsivat silloin Israelia.
5 Alaila, iho aku la o Samesona, a me kona makuakane a me kona makuwahine i Timenata, a hiki i na pawaina o Timenata; uwo mai la kekahi liona opiopio, i kona halawai ana me ia.
Niin Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnatiin, ja he tulivat Timnatin viinamäkein tykö, ja katso, nuori jalopeura tuli kiljuin häntä vastaan.
6 Kau mai la ka Uhane o Iehova maluna ona, a haehae iho la oia ia ia, e like me ka haehae ana o ke kaokeiki, aohe mea ma kona lima; aole hoi ia i hai aku i kona makuakane, a me kona makuwahine, i ka mea ana i hana'i.
Ja Herran henki tuli voimalliseksi hänessä, ja hän repäisi sen kappaleiksi, niinkuin hän olis vohlan reväissyt, ja ei ollut mitään hänen kädessänsä; ja ei hän sanonut mitään isällensä eikä äidillensä, mitä hän tehnyt oli.
7 Iho aku la ia, a kamailio pu iho la me ua wahine la; a ua pono ia i na maka o Samesona.
Kuin hän sinne alas tuli, puhutteli hän vaimoa, ja hän kelpasi Simsonille.
8 A mahope iho hoi mai la ia e lawe ia ia, kipa ae la ia e nana i ke kino o ka liona; aia hoi, he poe nalomeli, a me ka meli pu maloko o ke kino o ua liona la.
Ja muutamain päiväin perästä tuli hän jälleen ottamaan häntä, ja poikkesi tieltä katsomaan jalopeuran raatoa, ja katso, kimalaispesä oli jalopeuran raadossa ja hunajaa.
9 Lalau aku la kona mau lima ia mea, a i ka hele ana, hele no ia e ai ana, a hiki i kona makuakane, a me kona makuwahine, a haawi aku la ia laua, a ai iho la laua; aole nae ia i hai aku ia laua, i kona lawe ana i ka meli, mailoko aku o ke kino o ka liona.
Ja hän otti sen käteensä tiellä käydessänsä syödäksensä, meni isänsä ja äitinsä tykö ja antoi heidän myös sitä syödä; mutta ei hän ilmoittanut hunajaa ottaneensa jalopeuran raadosta.
10 Iho aku la kona makuakane i ua wahine la, a malaila i hana'i o Samesona i ahaaina palala; no ka mea, pela i hana'i na kanaka ui.
Ja kuin hänen isänsä tuli alas vaimon tykö, valmisti Simson siellä häät, niinkuin nuoren väen tapa oli.
11 A ike lakou ia ia, lawe lakou i kanakolu hoa, e noho pu ai me ia.
Ja kuin he näkivät hänen, antoivat he hänelle kolmekymmentä kansalaista, hänen tykönänsä olemaan.
12 I aku la o Samesona ia lakou, E nanenane aku au ia oukou, a ina e koho mai oukou ia ia'u, i keia mau la ehiku o ka ahaaina ana, a loaa pono, alaila, e haawi aku au ia oukou i kanakolu palule, a me na paa kapa he kanakolu.
Mutta Simson sanoi heille: minä panen teidän eteenne arvoituksen, jos sen minulle seitsemänä hääpäivänä oikein selitätte ja arvaatte, niin minä annan teille kolmekymmentä paitaa ja kolmekymmentä vaatekertaa.
13 Aka, ina aole hiki ia oukou ke hai mai ia'u, alaila, na oukou e haawi mai ia'u, i kanakolu palule, a me na paa kapa he kanakolu. I mai la lakou ia ia, E nane mai oe, i lohe makou.
Mutta jollette taida sitä selittää minulle, niin teidän pitää antaman minulle kolmekymmentä paitaa ja kolmekymmentä vaatekertaa. Ja he sanoivat hänelle: annas meidän kuulla arvoitukses.
14 I aku la oia ia lakou, Mailoko mai o ka mea e ai ana i puka mai ai ka ai, a mailoko mai hoi o ka mea ikaika, i loaa mai ai ka ono. A i na la ekolu, aole hiki ia lakou, ke koho mai ia ia i ua nane la.
Ja hän sanoi heille: ruoka läksi syömäristä ja makeus väkevästä. Ja ei he taitaneet kolmena päivänä arvoitusta selittää.
15 A i ka hiku o ka la, i ae la lakou i ka wahine a Samesona, E hoowalewale oe i kau kane, i hai mai ai oia ia kakou i ka nane, o puhi auanei makou ia oe, a me ka hale o kou makuakane i ke ahi. Ua kii mai anei oukou ia makou e hoohune ia makou, aole anei?
Ja seitsemäntenä päivänä puhuivat he Simsonin emännälle: houkuttele miestäs ilmoittamaan meille arvoitusta, taikka me poltamme sinun ja sinun isäs huoneen tulella. Sentähdenkö me olemme tänne kutsutut, että hän meidän hyvyytemme omistais, elikkä ei?
16 Uwe iho la ka wahine a Samesona imua ona, i aku la ia ia, Ke hoowahawaha wale mai nei oe ia'u, aole aloha mai ia'u. Ua nanenane mai oe i na keiki a ko'u poe kanaka, aole hoi i hai mai ia'u. I mai la kela ia ia, Aia hoi, aole au i hai aku i ko'u makuakane, a me ko'u makuwahine, a e hai anei au ia oe?
Niin Simsonin emäntä itki hänen edessänsä ja sanoi: sinä olet minulle vihainen ja et minua rakasta: sinä panit minun kansani lapsille arvoituksen, ja et minulle sitä sanonut. Hän sanoi hänelle: katso, isälleni ja äidilleni en minä sitä ilmoittanut, pitäiskö minun sen sinulle sanoman?
17 A ia mau la ehiku o ka lakou ahaaina ana, uwe iho la oia imua ona; a i ka hiku o ka la, hai mai la kela ia ia, no ka mea, koi ikaika loa mai la ia ia; a hai ae la ka wahine i ua nane la i na keiki a kona poe kanaka.
Ja hän itki hänen edessänsä kaikki ne seitsemän hääpäivää, ja seitsemäntenä päivänä ilmoitti hän sen hänelle; sillä hän suuresti vaati häntä. Ja hän sanoi kansansa lapsille arvoituksen.
18 A i ka hiku o ka la, aole i komo ka la, i mai la na kanaka o ke kulanakauhale ia ia, Heaha ka mea i oi aku ka ono mamua o ka meli? a heaha hoi ka mea i oi aku ka ikaika mamua o ka liona? I aku la keia ia lakou, Ina aole oukou i oopalau me ka'u bipi wahine opiopio, ina ua loaa ole ia oukou ka'u nane.
Mutta seitsemäntenä päivänä ennen kuin aurinko laski, sanoivat kaupungin miehet hänelle: mikä on hunajaa makiampi, ja mikä jalopeuraa väkevämpi? Hän sanoi heille: jollette olisi kyntäneet minun vasikallani, ette olisi saaneet tietää arvoitustani.
19 Kau mai la ka Uhane o Iehova maluna ona, a iho aku la ia i Asekelona, a pepehi iho la i kanakolu kanaka o lakou, a lawe i ko lakou lole, a haawi ae la i paa kapa no ka poe i hai mai i ka nane. Wela iho la kona huhu, a pii aku la ia i ka hale o kona makuakane.
Ja Herran henki tuli voimalliseksi hänessä ja hän meni Askaloniin ja löi siellä kolmekymmentä miestä, joiden vaatteet hän otti, ja antoi vaatekerrat niille, jotka arvoituksen selittäneet olivat. Ja hän kovin julmistui vihassansa ja meni ylös isänsä huoneeseen.
20 Lilo ae la ka wahine a Samesona i kona hoa, ana i hoolauna aku ai.
Mutta Simsonin emäntä huoli yhdelle kansalaisistansa, joka oli Simsonin kumppani.
