Iosua 2

1 HOOUNA aku la o Iosua, ke keiki a Nuna i na kanaka elua, mai Sitima aku e kiu malu, i ae la, Ou haele e makai i ka aina ia Ieriko. Hele aku laua a komo iloko o ka hale o kekahi wahine hookamakama, o Rahaba kona inoa, a moe iho la laua malaila.

Niin Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoojaa, sanoen: "Menkää, katselkaa maata ja Jerikoa". Ja he menivät ja tulivat Raahab nimisen porton taloon ja laskeutuivat siellä levolle.

2 Ua haiia'ku la i ke alii o Ieriko, i ka i ana aku, Aia hoi, ua hele mai nei i ka po, kekahi mau kanaka, no na mamo a Iseraela e makai i ka aina.

Mutta Jerikon kuninkaalle kerrottiin näin: "Katso, tänne on yöllä tullut miehiä israelilaisten joukosta vakoilemaan maata".

3 Hoouna aku la ke alii o Ieriko, i aku la ia Rahaba, E lawe mai oe iwaho i ua mau kanaka la i hele mai iou la, a i komo iloko o kou hale; no ka mea, ua hele mai laua e makai i ka aina a pau.

Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: "Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi, jotka ovat tulleet sinun taloosi, sillä he ovat tulleet koko maata vakoilemaan".

4 Lawe ae la ka wahine i ua mau kanaka la elua, huna iho la ia laua a olelo aku la penei, Hele mai la kekahi mau kanaka io'u nei, aole hoi au i ike i kahi a laua i hele mai ai:

Mutta vaimo otti molemmat miehet, piilotti heidät ja sanoi: "Miehet kyllä tulivat minun luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat.

5 A i ke pani ana o ka puka i ka poeleele, hele aku la ua mau kanaka la iwaho. Aole au i ike i ko laua wahi i hele ai. E hahai koke aku ia laua, a e loaa no.

Ja kun kaupungin portti pimeän tullen oli suljettava, niin miehet lähtivät ulos. En tiedä, minne miehet menivät; ajakaa nopeasti heitä takaa, niin te saavutatte heidät."

6 Aka, ua lawe ae la ia ia laua maluna o ka hale, a huna iho la ia laua malalo iho o kahi olona ana i hoonohonoho ai, ma ia wahi maluna.

Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidät pellavanvarsien alle, joita oli asetellut katolle.

7 Hahai aku la na kanaka ia laua ma ke ala e hiki aku ai i Ioredane, a hiki i ke ahua. A puka aku la ka poe hahai iwaho, alaila, paniia iho la ka puka.

Niin miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä kahlauspaikoille saakka, ja kaupungin portti suljettiin, niin pian kuin heidän takaa-ajajansa olivat menneet.

8 Mamua o ko laua moe ana, pii aku la ua wahine nei io laua la maluna o ka hale;

Mutta ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, nousi hän heidän luoksensa katolle ja sanoi miehille:

9 I aku la ia i ua mau kanaka la, Ua ike no wau, ua haawi mai o Iehova i ka aina no oukou, a ua kau mai ka weliweli ia oukou maluna o makou, a ua maule ka poe a pau e noho nei ma keia aina ia oukou.

"Minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan ja että kauhu teitä kohtaan on vallannut meidät ja että kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon teidän edessänne.

10 No ka mea, ua lohe makou i ko Iehova hoomaloo ana i ka wai o ke Kaiula imua o oukou, i ka wa i puka mai ai oukou mailoko mai o Aigupita; a me ka mea a oukou i hana aku ai i na'lii elua o ka Amora ma kela aoao o Ioredane, ia Sihona, laua o Oga, i na mea a oukou i anai loa ai.

Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä, ja mitä te teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle tuolla puolella Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi.

11 A lohe makou, maule iho la ko makou mau naau, aole i koe ke aho iloko o kekahi kanaka imua o oukou; no ka mea, o Iehova, ko oukou Akua, oia ke Akua maluna, ma ka lani, a malalo hoi ma ka honua.

Kun me sen kuulimme, raukesi meidän sydämemme, eikä kenessäkään ole enää rohkeutta asettua teitä vastaan; sillä Herra, teidän Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä.

12 Ano hoi, ke noi aku nei au ia olua, e hoohiki olua ia Iehova no'u, no ka'u hana lokomaikai ana'ku ia olua, e hana lokomaikai mai no hoi olua ia'u, a me ka poe o ko'u makuakane, a e haawi mai hoi olua i hoailona oiaio;

Niin vannokaa nyt minulle Herran kautta, että niinkuin minä olen tehnyt teille laupeuden, tekin teette laupeuden minun isäni perheelle; ja antakaa minulle varma merkki siitä,

13 A e hoola oukou i ko'u makuakane a me ko'u makuwahine, a me ko'u poe kaikunane, a me na kaikaina o'u a me ko lakou mea a pau, a e hoopakele mai ia makou i ka make.

että jätätte eloon minun isäni, äitini, veljeni, sisareni ja kaikki heidän omaisensa ja pelastatte meidät kuolemasta."

14 I mai la ua mau kanaka la ia ia, E lilo no ko maua ola no kou, ke hai ole oe i keia hana a maua. A i ka wa e haawi mai ai o Iehova i ka aina no makou, alaila, e hana lokomaikai aku maua ia oe, me ka oiaio.

Niin miehet sanoivat hänelle: "Me vastaamme hengellämme teidän hengestänne, jos vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, niin me osoitamme sinulle laupeutta ja uskollisuutta."

15 Alaila, ma ke kaula oia i kuu iho ai ia laua ilalo, ma ka puka makani; no ka mea, aia kona hale maluna o ka pa, a noho no oia ma ka pa.

Ja hän laski heidät köydellä alas ikkunasta, sillä hänen talonsa oli kiinni kaupungin muurissa, niin että hän asui muurissa kiinni.

16 I aku la ia ia laua, E hele olua i ka mauna, o loaa olua i ka poe hahai; a e pee malaila, i ekolu mau la, a hoi mai ka poe hahai; alaila, o hele olua i ko olua wahi e hele ai.

Ja hän sanoi heille: "Menkää vuoristoon, etteivät takaa-ajajat kohtaisi teitä, ja olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet; sitten voitte lähteä matkaanne".

17 I mai la ua mau kanaka la ia ia, Aole loa maua e lawehala i ka hoohiki ana a maua i hoohiki ai nou.

Niin miehet sanoivat hänelle: "Me olemme vapaat siitä valasta, jonka meille vannotit,

18 A hiki makou i keia aina, alaila, e hikii oe ma ka puka i keia kaula ulaula au i hookuu iho ai ia maua ilalo; a e hoakoakoa mai oe, ma kou hale, i kou makuakane a me kou makuwahine, a me kou poe kaikunane a me ka poe a pau o kou makuakane.

jollet sinä, kun me tulemme tähän maahan, sido tätä punaista nauhaa siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa isääsi, äitiäsi, veljiäsi ja isäsi koko perhettä luoksesi taloon.

19 A o ka mea puka mawaho o ka puka o kou hale ma ke alanui, aia no kona koko maluna o kona poo iho, a e hala ole maua; a o na mea ma ou nei, maloko o ka hale, eia no kona koko maluna o ko maua poo, ke kau ka lima maluna ona.

Ja kuka vain menee talosi ovesta ulos, sen veri tulkoon hänen oman päänsä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat; mutta kuka vain on sinun kanssasi talossa, sen veri tulkoon meidän päämme päälle, jos kenen käsi sattuu häneen.

20 A ina e hai oe i keia hana a maua, alaila, aole maua e lawehala i ka hoohiki ana a maua i hoohiki ai nou.

Mutta jos sinä ilmaiset tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat valasta, jonka meillä vannotit."

21 I aku la keia, E like me ka olua olelo, pela no. Kuu iho la oia ia laua, a hele aku la laua; a hikii iho la ia i ke kaula ula ma ka puka.

Ja hän sanoi: "Olkoon, niinkuin sanotte", ja päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Ja hän sitoi sen punaisen nauhan ikkunaan.

22 Hele aku la laua a hiki i ka mauna, a noho iho la ilaila i na la ekolu, a hoi mai ka poe hahai. Ua imi aku la ka poe hahai ia laua, ma ke ala a pau, aole hoi i loaa.

Niin he lähtivät ja tulivat vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Ja takaa-ajajat etsivät heitä kaikkialta tien varrelta, mutta eivät löytäneet.

23 A hoi mai la ua mau kanaka la elua, e iho ana mai ka mauna mai, hele ae la laua, a hiki aku la io Iosua la, i ke keiki a Nuna, a hai aku la ia ia i na mea a pau i loaa ia lana:

Sitten nuo kaksi miestä kääntyivät paluumatkalle. He laskeutuivat alas vuoristosta, menivät virran yli ja tulivat Joosuan, Nuunin pojan, luo ja kertoivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut.

24 Olelo aku la laua ia Iosua, Ua haawi io mai no o Iehova i ka aina a pau i ko kakou lima; no ka mea, ua maule hoi ka poe a pau e noho ana ma ia aina, no kakou.

Ja he sanoivat Joosualle: "Herra on antanut koko maan meidän käsiimme, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon meidän edessämme".