Ioba 9
1 A LAILA olelo mai la o Ioba, i mai la,
Job vastasi ja sanoi:
2 Ua ike no au, he oiaio no: A, pehea la e hoaponoia'i ke kanaka imua o ke Akua?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Ina makemake oia e hoopaapaa me ia, Aole e hiki ke hoapono imua ona i kekahi hapa tausani.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 He akamai ia ma ka naau, a ua nui ka ikaika: Owai la ka mea hoopaakiki ku e ia ia, a ua pomaikai?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Oia ka mea hoonee aku i na mauna, aole lakou i ike; Ka mea hoohiolo ia lakou ma kona inaina;
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Ka mea hoonaue i ka honua mai kona wahi aku, A haalulu kona mau kukulu;
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Ka mea olelo aku i ka la, aole ia i puka mai, A hoopaa aku hoi ia i na hoku;
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 O ka mea wale no nana i hohola na lani, A hele hoi maluna o na ale kiekie o ke kai;
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 O ka mea nana i hana o Uresa nui, me Oriona, A me Peleiade, a me ke kukuluhema loa aku;
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 O ka mea i hana i na mea nui hiki ole ke huliia; A me na mea kupanaha hiki ole ke heluia.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Aia hoi, maalo ae ia ma o'u nei, aole au i ike: Hele mai hoi oia, aka, aole au i hoomaopopo ia ia.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Aia hoi, lawe wale aku no ia, owai la ke pale aku ia ia? Owai la ka mea e olelo aku ia ia, Heaha kau e hana nei?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 I hoopau ole ae ke Akua i kona inaina, Kulou iho na kokua haaheo malalo ona.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Pehea la hoi wau e olelo aku ai ia ia, A e wae ae i na huaolelo imua ona?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Ina he pono ko'u, aole au e olelo aku ia ia, E nonoi aku no wau i kuu lunakanawai.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Ina ua kahea aku au, a ua lohe mai kela; Aole au e hooiaio, na hoolohe mai ia i ko'u leo.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 O ka mea e ulupa mai ia'u me ka ino, A hoonui wale mai ia i ko'u mau palapu.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Aole ia e ae mai ia'u e hanu i kuu hanu, Aka, hoopiha mai no ia ia'u i na mea awaawa.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Ina [e olelo iho au] no ka ikaika, aia hoi, oia ka ikaika: A ina no ka hooponopono ana, Owai la ke hai mai i ka manawa?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Ina owau e hoapono ia'u iho, hoohewa mai kuu waha ia'u; Ina [olelo iho au, ] Ua hala ole, ina ua hookahuli mai ia ia'u.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Ina ua hala ole au, aole hoi au e ike i kuu uhane: E hoowahawaha no au i kuu ola.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Ua hookahi no ia, nolaila e olelo aku au, Ke luku nei no ia i ka mea hala ole a me ka mea hewa.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Ina e pepehi koke mai ka mea uhau, E akaaka mai no ia i ka eha ana o ka poe hala ole.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Ua haawiia'ku ka honua iloko o ka lima o ka poe hewa: Ua uhi mai ia i na maka o kona mau lunakanawai; A i ole ia, auhea la, owai la hoi oia?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Ua oi ka mama o kuu mau la mamua o ka mea holo: Ke holo ae nei lakou, Ke ike ole nei lakou i ka maikai.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Ua hala aku la lakou e like me na moku holo: E like me ka aeto e lele ana i ka mea ai.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Ina olelo iho au, e hoopoina no wau i kuu kanikau ana, E waiho aku au i kuu maka kaumaha, a e hooluolu ia'u iho;
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Makau iho la au i kuu mea ehaeha a pau, Ua ike au, aole oe e hoapono mai ia'u, he hala ole.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Ina ua hewa au, No ke aha la hoi wau e luhi make hewa nei?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Ina e holoi au ia'u iho i ka wai hau, A e hoomaemae au i kuu mau lima i ka sopa;
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Alaila, e kiola iho oe ia'u iloko o ka lua lepo, A e hoopailua ko'u mau kapa ia'u.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 No ka mea, aole ia he kanaka e like me au, e paio aku ai au ia ia, A halawai maua i ka hookolokolo ana.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Aole hoi he mea nana e uwao iwaena o maua, I kau mai ai ia i kona lima maluna o maua elua.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 E lawe aku ia i kona kookoo mai o'u aku nei, A mai hooweliweli mai kona makau ia'u.
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Alaila e olelo aku au, aole hoi wau e makau ia ia, Aka, aole pela wau ia'u iho.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
