Ioba 34
1 A OLELO aku o Elihu, i aku la,
Ja Elihu vielä sanoi:
2 E hoolohe mai oukou ia'u, e ka poe akamai, E haliu mai i ka pepeiao ia'u, e ka poe ike:
Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.
3 No ka mea, ke hoao nei ka pepeiao i na olelo, E like me ke kileo i hoao i ka ai.
Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.
4 E hoao kakou i ka hooponopono no kakou iho; E ike kakou iwaena o kakou i ka mea maikai.
Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.
5 No ka mea, ua i mai o Ioba, Ua pono wau: A ua lawe aku ke Akua i kuu hoaponoia.
Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.
6 E hoopunipuni anei au i kuu pono? O kuu eha me ka hala ole, aole e hoolaia.
Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.
7 Owai ke kanaka e like me Ioba; Ka mea inu i ka olelo hoino me he wai la,
Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,
8 Ka mea e hele pu ana me ka poe e hana ana i ka hewa, E hele ana hoi me na kanaka aia?
Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?
9 No ka mea, ua i mai ia, Aohe o ke kanaka mea e pono ai, I kona launa pu ana me ke Akua.
Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.
10 Nolaila e hoolohe ia'u, e na kanaka naauao; Aole ke Akua e hana i ka hewa; Aole hoi ka Mea mana i ka pono ole:
Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.
11 No ka mea, ma ka hana a ke kanaka e ukuia mai ai oia, A e loaa i kela kanaka keia kanaka e like me kona aoao.
Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.
12 He oiaio no, aole ke Akua e hana i ka hewa, Aole hoi ka Mea mana e hookahuli i ka pono.
Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.
13 Owai ka i haawi ia ia i ka honua? A owai ka i hoonoho i ko ke ao nei a pau?
Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?
14 Ina e kau ia i kona naau maluna o ke kanaka, A e lawe aku ia i kona uhane a me kona ea io na la;
Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.
15 E make pu auanei na io a pau, A e hoi hou aku ke kanaka i ka lepo.
Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.
16 A ina he naauao kou, e hoolohe mai i keia; E haliu mai i ka leo o ka'u olelo.
Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.
17 E alii anei ka mea hoowahawaha i ka pono? A e hoahewa anei oe i ka mea pono loa?
Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?
18 He pono anei e olelo i ke alii, He hewa kou? A i na'lii, He pono ole oukou?
Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!
19 Pehea hoi ka mea maliu ole mai i ko na'lii, Aole hoi ia i manao i ka mea waiwai mamua o ka ilihune? No ka mea, o lakou, a pau ka hana a kona lima.
Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.
20 E make koke no lakou, Iwaena o ka po e haalulu na kanaka, a e nalo aku; A e laweia'ku ka poe ikaika, me ka lima ole.
Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.
21 No ka mea, aia no kona mau maka maluna o na aoao o ke kanaka, A ua nana no i kona mau kapuwai a pau.
Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.
22 Aohe pouli, aohe malu make, Kahi e pee ai ka poe e hana ana i ka hewa.
Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.
23 No ka mea, aole ia e noonoo nui i ka ke kanaka, E kai aku ia ia imua o ke Akua ma ka hookolokolo ana.
Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.
24 E ulupa oia i na'lii me ka noonoo ole, A e hooku i na mea e ae ma ko lakou hakahaka.
Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;
25 Nolaila, ua ike no ia i ka lakou mau hana, A e hookahuli oia ia lakou i ka po, a e hehiia lakou ilalo.
Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.
26 Hoopai no ia ia lakou, no ka mea, ua hewa lakou, Ma kahi o ka poe e nana mai ana;
Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,
27 No ka mea, ua huli ae lakou mai ona aku la, Aole lakou i noonoo i kona mau aoao a pau.
Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;
28 Nolaila, e hele ka uwe ana o ka mea hune io na la, A ua hoolohe ia i ka uwe ana o ka poe i hooluhiia.
Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.
29 A haawi mai ia i ka maha, owai hoi ke hoopilikia mai? A huna oia i kona maka, owai ke ike aku ia ia? Pela no ka lahuikanaka a me ke kanaka hookahi:
Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?
30 I alii ole ai ke kanaka aia, O hihia auanei na kanaka.
Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.
31 He pono no e olelo aku oe i ke Akua, Ua hoopaiia wau, aole au e hana hewa hou aku.
Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.
32 O ka mea a'u i ike ole ai kau e ao mai ai ia'u; Ina ua hana au i ka hewa, aole au e hana hou.
Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.
33 Ma kou manao anei kana e uku mai ai, no kou hoole ana, Nau no e koho, aole na'u? Nolaila o ka mea au i ike ai, e olelo mai oe.
Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.
34 O na kanaka naauao e olelo mai ia'u, A me ke kanaka akamai e hoolohe mai ia'u.
Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.
35 Ua olelo mai o Ioba me ka ike ole, A o kana mau olelo, aole me ka naauao.
Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.
36 O kuu makemake, e hoaoia o Ioba a i ka hopena, No kana mau olelo e like me ka na kanaka hewa.
Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.
37 No ka mea, ua hookui aku ia i ka lawehala me kona hewa, Iwaena o kakou ua pai i kona lima, A ua hoonui i kana mau olelo ku e i ke Akua.
Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.
