Ioba 30
1 A NO hoi, ua henehene mai ia'u ka poe opiopio ia'u, Ka poe nona na makuakane a'u i hoowahawaha ai, Aole e hoonoho pu me na ilio o ka'u poe hipi.
Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
2 Oia hoi, o ka ikaika o ko lakou lima heaha ia ia'u, Ka mea i pau ka ikaika?
Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
3 No ka ilihune a no ka pololi ua wiwi lakou; Holo lakou i ka waonahele, I ka po he mehameha a neoneo.
Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
4 Uhuki lakou i ka maluha ma ka nahelehele, A me ke aa o ka laau iunipera i ai na lakou.
Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
5 Maiwaena mai o kanaka ua hookukeia'ku lakou; Kahea nui aku mahope o lakou e like me lakou i ka aihue;
He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
6 Maloko o na awawa weliweli e noho ai lakou, Maloko o na lua o ka honua a me na pohaku.
He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
7 Mawaena o ka nahelehele, me he hoki la lakou i uwe ai, Malalo o ka laau kuku lakou i hoakoakoa ai.
Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
8 He poe keiki a kanaka lapuwale, He poe keiki a kanaka inoa ole; Ua hookukeia lakou mai ka aina aku.
Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
9 Ano hoi, ua lilo au i mea e mele ai lakou; A ua lilo hoi au no lakou i mea e olelo nane ai.
Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
10 Ua hoopailua lakou ia'u, a holo mamao lakou mai o'u aku la, Aole lakou i uumi i ke kuha mai i kuu maka.
He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
11 No ka mea, ua kuu aku ia i kona kaulawaha, a ua hookaumaha mai ia'u; Ua kuu aku hoi lakou i ke kaulawaha imua o'u.
Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
12 Ma ka akau ku mai ka poe opio, a hoonee aku i kuu wawae, Hoouka ae lakou i na alanui no kuu make.
Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
13 Ua hana ino lakou i kuu ala, Ua kokua lakou i kuu hina ana; Aohe o lakou kokua.
He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
14 Hele mai lakou me he poha nui mai la: Ma kahi nahae, hookaa mai la lakou maluna o'u.
He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
15 Ua hiki mai na mea hooweliweli maluna o'u: Hoomaau lakou i kuu lokomaikai e like me ka makani; A me he ao la, ke hele aku nei kuu pomaikai.
Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
16 Ano hoi ua nininiia kuu uhane iloko o'u, Ua lalau mai na la kaumaha ia'u.
Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
17 I ka po ua oia kuu mau iwi iloko o'u; Aole i maha kuu mau eha aai.
Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
18 No ka ikaika loa o kuu mai, ua ano e kuu aahu; Ua puliki mai ia'u e like me ka a-i o kuu kapakomo.
Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
19 Ua hoolei mai oia ia'u iloko o ka nenelu, A ua like au me ka lepo a me ka lehu.
Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
20 Ua uwe aku au ia oe, aole oe i hoolohe mai ia'u; A ku au iluna, aole oe i manao mai ia'u.
Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
21 Ua lilo oe i enemi no'u, Me ka ikaika o kou lima i hahai mai oe ia'u.
Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
22 Ua kaikai oe ia'u, A hooholo no oe ia'u maluna o ka makani; Ua hooheehee mai hoi ia'u a hoomakau mai.
Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
23 No ka mea, ua ike no au e hoihoi aku oe ia'u i ka make, A i ka hale e akoakoa ai ka poe a pau e ola ana.
Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
24 Aka, he mea ole ka pule, ke kikoo mai ia i kona lima, Ina e uwe lakou iloko o kona luku ana.
Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
25 Aole anei au i uwe i kona la pilikia? Aole anei i kaumaha ko'u naau no ka poe ilihune?
Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
26 I ka wa i kakali ai au i ka maikai, alaila hiki mai ka hewa; A ukali au i ka malamalama, alaila hiki mai ka pouli.
Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
27 Ua kupikio kuu opu, aohe malie iho; Ua hiki e mai ia'u na la popilikia.
Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
28 Ke hele eleele nei au, aole nae i ka la: Ku no au iluna maloko o ka ahakanaka, a uwe aku au.
Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
29 Ua lilo au i hoahanau no na iliohae, A i hoalauna no na iana.
Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
30 Ua eleele kuu ili maluna o'u, A ua hoaia kuu mau iwi i ka wela.
Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
31 A ua lilo kuu lira no ke kanikau, A o kuu mea hookiokio no ka leo o ka poe e uwe ana.
Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.
