Ioba 21
1 A OLELO mai la o loba, i mai la,
Job vastasi ja sanoi:
2 E hoolohe pono oukou i ka'u olelo, A o keia ko oukou hooluolu ana.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 E ae mai oukou ia'u e olelo aku ai au, A mahope o kuu olelo, e hoomaewaewa oukou.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Owau hoi, i ke kanaka anei kuu ulono ana? A ina pela, no ke aha la ka huhu ole o kuu uhane?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 E nana oukou ia'u a e pihoihoi, A e kau oukou i ka lima maluna o ka waha.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 A ina e hoomanao wau, ua weliweli au, A loohia kuu io e ka haalulu.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 No ke aha la e ola ana ka poe hewa, E elemakule ana, e nui ana hoi i ka waiwai?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 O ko lakou hua, ua hookupaaia me lakou imua o ko lakou alo, A o ka lakou poe keiki imua o ko lakou maka.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Ua maluhia ko lakou mau hale, aohe makau, Aole hoi ka laau hahau o ke Akua maluna o lakou.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Hapai no ka lakou bipi, aole hoi i hemahema; Hua mai no ka lakou bipiohi, aole i hanau hapa.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Kuu aku lakou i ka lakou poe kamalii me he kumu hipa la, A lelele no ka lakou poe keiki.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Hoomaka lakou me ka pahu kani a me ka lira, A olioli lakou i ke kani ana o ka hokiokio.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 A olelo iho lakou i ke Akua, E hele oe mai o makou aku; A o ka ike i kou mau aoao, aohe makou makemake.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Owai ka Mea mana, i malama ai kakou ia ia? Heaha ka mea e loaa ai, ke nonoi kakou ia ia?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Aia hoi, aole ma ko lakou lima ko lakou pomaikai: O ke kuka ana o ka poe hewa, ua mamao aku ia ia'u.
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 He pinepine i pio ai ke kukui o ka poe hewa, A e hiki koke mai hoi ko lakou make maluna o lakou, A ua hooili mai ia i na eha ma kona inaina.
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Ua like lakou me ka mauu maloo imua o ka makani, E like hoi me ka opala a ka puahiohio i lawe aku.
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Ua hoomau ke Akua i kona hewa no kana poe keiki: Ua uku mai ia ia ia, a e ike auanei oia.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 E ike no kona maka i kona popilikia. E inu no ia i ka huhu o ka Mea mana.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 No ka mea, heaha la kana hana iloko o kona hale mahope ona, I ka manawa e okiia'i mawaena ka huina o kona mau malama?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 K ao mai anei kekahi i ke Akua i ka ike, I ka mea hooponopono i ka poe kiekie?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Make no kekahi iwaena o kona pomaikai, E noho nanea ana a me ka oluolu.
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Ua piha kona mau aoao i ka momona, Ua mau kona mau iwi i ka lolo.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 A make no kekahi me ka naau ehaeha, Aole ia i hoao i ka lealea.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 E moe pu laua i ka lepo, A e paapu na ilo maluna o laua.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Aia hoi, ua ike no wau i ko oukou mau noonoo ana, A me ko oukou mau manao a oukou i hoino ai ia'u.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 No ka mea, ke olelo nei oukou, Auhea ka hale o ke alii? Auhea hoi ka uhi o na halelewa o ka poe hewa?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Aole anei oukou i ninau i ka poe e maalo ae ana ma ke ala? A ike ole anei oukou i ko lakou mau hoailona?
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 No ka mea, ua waihoia ka poe hewa no ka la popilikia, A e laweia mai lakou no ka la e inaina ai.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Owai ka mea e hoike aku i kona aoao imua ona? A owai ka mea e uku aku ia ia i kana mea i hana'i?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 A e laweia aku oia i ka luakupapau, A e kiaiia oia ma ka hale kupapau.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 E kau oluolu maluna ona na papaa lepo o ke awawa, A mahope ona e hahai aku na kanaka a pau, E like me ka poe mamua ona he lehulehu no.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 A pehea la ko oukou hooluolu make hewa ana mai ia'u, A ua hewa ka oukou olelo ana mai?
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
