Ieremia 48
1 MA ke ku e ia Moaba, ke olelo mai nei o Iehova o na kaua, ke Akua o ka Iseraela, penei; Auwe oe, e Nebo! no ka mea, ua anaiia oia; ua hoohilahilaia o Kiriataima, a ua pio hoi; ua hoohilahilaia o Misegaba, a ua makau.
Moabia vastaan sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala näin: voi Neboa! sillä se on kukistettu ja on surkiana, Kirjataim on voitettu: linna on surkialla muodolla, ja on kukistettu.
2 Aole e hookiekie hou ia o Moaba ma Hesebona; na noonoo hewa lakou ia ia; e hele mai. e hooki kakou i kona aupuni ana. E okiia no hoi oe, e Mademena, e hahai no ka pahikaua ia oe.
Moabin kerskaaminen on pois, joka hänellä oli Hesbonista; sillä jotain pahaa hänelle aiotaan: (nimittäin) tulkaat, me tahdomme hävittää hänen peräti, ettei hän enään pidä kansa oleman; ja sinun Madmen pitää myös oleman hävitetyn, miekan pitää sinun perässäs tuleman.
3 He leo no ka uwe ana, mai Horonaima mai, he anaiia, a me ka hiolo nui ana.
Horonaimista kuuluu hävityksen ja suuren valituksen ääni.
4 Ua anaiia o Moaba; ua uwe na kamalii uuku a loheia.
Moab on lyöty maahan; hänen nuoret lapsensa kuuluvat huutavan.
5 I ka pii ana o Luhita, e pii mai no ka uwe nui ana, a i ka iho ana o Horonaima, ua lohe no na enemi i ka uwe ana o ka make.
Sillä he käyvät itkien tietä myöten ylös Luhitiin, ja vihollisten hävityshuuto kuullaan tietä myöten alas Horonaimista:
6 E pee, e malama i ko oukou ola, i like auanei oe me ka mea noho wale o ka waonahele.
(Nimittäin) rientäkäät pois, ja pelastakaat henkenne; mutta teidän pitää oleman niinkuin kanerva korvessa.
7 No ka mea, ua hilinai oe i kau mau hana, a i kou waiwai, e pio auanei oe; a e hele aku ko Kemosa iloko o ke pio ana, me ko lakou poe kahuna, a me ko lakou poe alii.
Että sinä luotit rakennuksees ja tavaroihis, pitää sinun myös tuleman voitetuksi, ja Kamoksen pitää menemän ulos vangittuna ynnä pappeinsa ja ruhtinastensa kanssa.
8 E hele mai no ka mea anai, maluna o na kulanakauhale a pau, aole pakele kekahi kulanakauhale; e make pu no ke awawa, e lukuia hoi ka papu, o like me ka Iehova i olelo mai ai.
Sillä hävittäjän pitää tuleman kaikkiin kaupunkeihin, niin ettei yhtään kaupunkia pidä pääsemän; siellä pitää sekä laaksot turmeltuman, ja tasaiset kedot hävitettämän; sillä Herra on sen sanonut.
9 E haawi i eheu no Moaba, i pee aku oia a pakele; no ka mea, e oki loa auanei kona mau kulanakauhale, aohe mea nana e noho maloko.
Antakaat Moabille sulkia; sillä hänen pitää lentäen menemän, ja hänen kaupunkinsa autioksi tuleman, niin ettei yhdenkään pidä niissä asuman.
10 E poino auanei ka mea hana molowa i ka hana o Iehova: e poino no hoi ka mea keakea i kona pahikaua i ke koko.
Kirottu olkoon, joka tekee Herran työn laiskasti, ja kirottu olkoon, joka miekkansa antaa lakata verta vuodattamasta.
11 Ua moe malie o Moaba, mai kona wa opiopio mai, ua laua malie no maluna o kona maku, aole i ukuhiia, mai kekahi hue a i kekahi hue, aole hoi ia i hele iloko o ke pio ana, nolaila i koe mai ia ia kona ono, aole hoi i hoopauia kona ala.
Moab on nuoruudestansa ollut surutoin, ja on rahkansa päällä alallansa ollut, ja ei ole koskaan vuodatetuksi tullut yhdestä astiasta niin toiseen, eikä koskaan mennyt vankiuteen: sentähden on hänellä hänen makunsa tallella, ja hänen hajunsa ei ole muuttunut.
12 Nolaila, aia hoi, e hiki mai auanei na la, wahi a Iehova, e hoouna aku ai au io na la i mau mea hoohio, e hoohio ia ia, a e ninini i ko kona mau hue, a o wawahi i ko lakou mau huewai.
Sentähden katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä lähetän hänelle vieraita, jotka hänen pitää laskeman, ja tekemän hänen astiansa tyhjäksi ja rikkoman hänen leilinsä.
13 A e hilahila auanei o Moaba ia Kemosa, e like me ka Iseraela i hilahila ia Betela, i ko lakou mea i hilinai ai.
Ja Moabin pitää Kamoksen tähden tuleman häpiään, niinkuin Israelin huone on Betelin tähden häpiään tullut, joihinka he luottivat.
14 Pehea ka oukou olelo ana, He poe kanaka ikaika makou, a koa i ke kaua?
Kuinka te rohkeatte sanoa: me olemme sankarit ja miehuulliset sotamiehet?
15 Ua anaiia o Moaba, a ua pii aku, mai kona kulanakauhale aku, a o kona poe opiopio i waeia, ua iho aku lakou ilalo i ka make, wahi a ke Alii, o Iehova o na kaua kona inoa.
Vaikka Moab pitää hävitetyksi tuleman, ja hänen kaupunkinsa poljettaman, ja hänen parhaat nuoret miehensä käymän alas tapettaviksi, sanoo Kuningas, jonka nimi on Herra Zebaot.
16 Ua kokoke no ka poino o Moaba e hiki mai, Ke wikiwiki mai nei kona pilikia.
Sillä Moabin onnettomuus on pian tuleva, ja hänen kova onnensa on kyllä kiiruhtava.
17 E uwe oukou ia ia, e ka poe a pau e hoopuni ana ia ia; E olelo oukou, e ka poe a pau i ike i kona inoa, Nani ka uhai ana o ke kookoo ikaika, a me ka laau maikai!
Surkutelkaat siis häntä kaikki te, jotka hänen ympärillänsä asutte ja hänen nimensä tunnette, ja sanokaat: kuinka on se vahva vitsa ja se jalo sauva niin taitettu rikki?
18 E ke kaikamahine e noho la ma Dibona, E iho mai oe, mai kou nani mai, E noho hoi maloko o ka makewai; No ka mea, e pii mai no ka mea anai ia Moaba maluna ou, E hoohiolo hoi i kou mau pakaua.
Astu alas jaloudesta ja istu kuivalle, sinä tytär, joka Dibonissa asut; sillä Moabin hävittäjän pitää tuleman ylös sinun tykös, ja turmeleman sinun linnas.
19 E ka wahine e noho la ma Aroera, E ku ma ke alanui, a e nana; E ninau aku i ka mea e hee ana, A i ka wahine hoi i pakele, E i aku, Heaha ka mea i hanaia?
Seiso tiellä ja katsele, sinä Aroerin asuvainen; kysy niiltä, jotka pakenivat ja pääsivät, ja sano: mitä on tapahtunut?
20 Ua hoohilahilaia o Moaba, No ka mea, ua hooauhee loa ia: E aoa, a e uwe aku no hoi, E hai aku ma Arenona, ua anaiia o Moaba,
Moab on häpiään joutunut, sillä hän on turmeltu; valittakaat ja huutakaat: ilmoittakaat se Arnonissa, että Moab on turmeltu.
21 Ua hiki mai ka hoopai ana maluna o ka aina papu, Maluna o Holona, a maluna o Iaheza, a maluna hoi o Mepaata,
Rangaistus on tullut tasaiselle kedolle, Holoniin, Jahtsaan, Mephatiin,
22 A maluna o Dibona, a maluna o Nebo, a maluna hoi o Beta-Dibelataima,
Diboniin, Neboon, Betdiblataimiin,
23 A maluna o Kiriataima, a maluna o Beta-Gamula, a maluna o Beta-Meona,
Kirjataimiin, Betgamuliin, Betmeoniin,
24 A maluna o Keriota, a maluna o Bozera, A maluna hoi o na kulanakauhale a pau o ka aina o Moaba, Ma kahi loihi aku, a kokoke mai hoi.
Keriotiin, Bostraan, ja kaikkiin Moabin maan kaupunkeihin, joko he kaukana eli läsnä ovat.
25 Ua hookiia ka pepeiaohao o Moaba, Ua hai hoi kona lima, wahi a Iehova.
Moabin sarvi on lyöty pois, ja hänen käsivartensa on taitettu, sanoo Herra.
26 E hoohainu oukou ia ia a ona, No ka mea, ua hookiekie oia imua o Iehova; E haluku hoi o Moaba maloko o kona luai, A e lilo oia i mea e heneheneia'i.
Juovuttakaat häntä, sillä hän on korottanut itsensä Herraa vastaan; että hän oksennuksessansa itseänsä kääntelis, ja myös pilkaksi tulis.
27 Aole anei o ka Iseraela he mea henehene nou? Ua loaa anei oia iwaena o ka poe aihue? No ka mea, mai ka wa mai o kau olelo ana nona, Ua luliluli oe i ke poo.
Sillä Israel on ollut sinun häväistykses, niinkuin hän olis löytty varasten seasta. Ja että sinä senkaltaisia häntä vastaan olet puhunut, pitää sinä vietämän myös pois.
28 E ka poe e noho la ma Moaba, E haalele oukou i na kulanakauhale, E noho hoi oukou ma kahi pohaku, E like hoi oukou me ka manu nunu I hana i kana punana ma na aoao o ka waha o ka lua.
Te Moabin asuvaiset, jättäkäät kaupungit ja asukaat vuoren kukkuloilla, ja tehkäät niinkuin kyyhkyinen, joka pesänsä tekee luolan reunoille.
29 Ua lohe no makou i ka hookiekie loa ana o Moaba, (Ua hookano loa oia, ) I kona maoi, a me ka haanui ana, I kona hoohaha, a me ke kiekie o kona naau.
Me olemme kuulleet Moabin ylpeyden, että hän on juuri ylpiä, hänen korkeutensa, röyhkeytensä, öykkäämisensä ja sydämensä paisumisen.
30 Ua ike no wau i kona huhu, wahi a Iehova, A me kona kaena wale ana; Aole e hiki ke hooko ia mea.
Minä kyllä tunnen, sanoo Herra, hänen vihansa, ja ei hänellä ole voimaa; hän kerskaa, eikä niin taida tehdä.
31 Nolaila, e aoa no wau no Moaba, A e hooho no wau no Moaba a pau; E kanikau no hoi i na kanaka o Kireheresa.
Sentähden minä valitan Moabin tähden, huudan koko Moabin tähden; Kirhereksen miehiä pitää murehdittaman.
32 Me ke uwe ana o Iazera, e uwe aku au ia oe, e ke kumu waina o Sibema. Ua hala'e la kou mau lala, a kela aoao o ka moana, Ua hiki aku i ka moana o Iazera. O ka mea nana e hao, ua haule mai ia maluna o kau hua o ke kau, A maluna hoi o kou pawaina.
Minä itken sinua yli Jaeserin itkun, sinä Sibman viinapuu; sinun oksas ovat kulkeneet meren ylitse ja tulleet Jaeserin mereen saakka; hävittäjä on hyökännyt sinun eloos ja viinan hakemisees.
33 Ua laweia ka olioli, a me ka hauoli, mai ka mahinaai aku, A mai ka aina o Moaba aku hoi. Ua hooki au i ka waina o na luakaomi waina; Aohe mea nana e hahi me ka hooho, E lilo ko lakou hooho i hooho ole.
Ilo ja riemu on paennut kedolta ja Moabin maalta, ja ei pidä ensinkään viinaa enään siellä puserrettaman. Viinan polkian ei pidä enään laulaman ilovirttänsä, ilovirsi ei pidä enään ilovirsi oleman.
34 Ua hookiekie lakou i ko lakou leo iluna, Mai ka uwe ana o Hesebona, a hiki i Eleale, a i Iahaza hoi, A mai Zoara aku a hiki i Horonaima, Me he keiki bipi wahine la, ekolu ona makahiki; No ka mea, e pau auanei na wai o Nimerima.
Hesbonin huudon tähden hamaan Elealeen, joka kuuluu Jahtsan Zoarista, kolmevuotisesta lehmästä, Horonaimiin asti; sillä Nimrimin vedet pitää myös kuivuman.
35 Maloko o Moaba, wahi a Iehova, E hooki aku au i ka mea e mohai ana ma na wahi kiekie, A me ka mea kuni i ka mea ala no kona poe akua.
Ja minä teen Moabissa lopun, sanoo Herra, ettei heidän enään pidä uhraaman kukkuloilla, ja suitsuttaman jumalillensa.
36 Nolaila, e kani no ko'u naau me he ohe kani la no Moaba, A me he ohe kani la e kani ai ko'u naau no na kanaka o Kireheresa; No ka mea, ua lilo ka waiwai ana i loaa'i.
Sentähden pauhaa minun sydämeni Moabia vastaan niinkuin huilu, ja Kirhereksen miesten päälle pauhaa minun sydämeni niinkuin huilu; he ovat paljon alkaneet, sentähden pitää heidän hukkuman.
37 E ohule auanei kela poo, keia poo, E kahiia na umiumi a pau, E okiokiia auanei na lima a pau, A e humeia na puhaka i ka lole inoino.
Sillä kaikki päät pitää tuleman paljaaksi ja kaikki parta ajelluksi; kaikki kädet pitää oleman revityt, ja jokaisen pitää itsensä puettaman säkkiin.
38 He uwe nui ana maluna o na hale a pau o Moaba, A ma kona mau alanui no hoi; No ka mea, ua wawahi au ia Moaba, wahi a Iehova, Me he ipu la i makemake ole ia.
Kaikkein kattoin päällä ja kaduilla joka paikassa Moabissa pitää itkettämän; sillä minä olen särkenyt Moabin, niin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra.
39 E uwe aku lakou penei, Nani kona oki loa i ka makau! Nani ko Moaba huli hope ana i ka hilahila! E lilo no o Moaba i mea e akaakaia'i, I mea hoi e makau ai ka poe a pau a puni ona.
Kuinka hän on turmeltu? kuinka hän valittaa, kuinka hän ripustaa päänsä ja häpee? ja Moab on tullut nauruksi ja pelvoksi kaikille ympärillä asuvaisille.
40 No ka mea, ke i mai nei o Iehova penei, Aia hoi, e lele no oia, me he aito la, A e hohola aku i kona mau eheu maluna o Moaba.
Sillä näin sanoo Herra: katso, hän lentää pois niinkuin kotka, ja ojentaa siipensä Moabin ylitse.
41 Ua hoopioia o Keriota, ua hoopioia no na pakaua, A i kela la, e like auanei na naau o na kanaka ikaika o Moaba, Me ka naau o ka wahine nahukuakoko.
Kerijot on voitettu, ja vahvat kaupungit ovat saadut; ja Moabin sankarien sydän pitää oleman silloin niinkuin synnyttäväisen vaimon sydän.
42 E anaiia auanei o Moaba a lilo i aupuni ole, No ka mea, ua hookiekie oia imua o Iehova.
Sillä Moabin pitää turmelluksi tuleman, niin ettei hänen enään kansana oleman pidä, että hän on itsensä korottanut Herraa vastaan.
43 E loohia auanei oe i ka makau, a me ka lua, a me ka pahele, E ka mea noho ma Moaba, wahi a Iehova.
Pelko, luola ja paula tulee sinun päälles, sinä Moabin asuvainen, sanoo Herra.
44 O ka mea holo, mai ka makau aku, E haule no ia ilko o ka lua; A o ka mea pii, mai ka lua mai, E pau auanei ia i ka pahele: No ka mea, e lawe mai no wau maluna ona, maluna hoi o Moaba, I ka makahiki o ka hoopai ana, wahi a Iehova.
Joka pääsee pelvosta, sen pitää putooman luolaan, ja joka luolasta pääsee, se pitää paulalla saataman. Silloin minä tahdon antaa Moabin päälle tulla hänen rangaistuksensa vuoden, sanoo Herra.
45 Ku no ka poe i hee ma ka malu o Hesebona no ka ikaika ole; E puka mai no nae ke ahi mai Hesebona mai, O ka lapalapa ahi hoi maloko mai i Sihona, E hoopau no ia i ka mokuna o Moaba, A me ka piko poo o na kanaka hoohaunaele.
Jotka taposta pakenevat, pitää etsimän turvaa Hesbonissa; mutta tulen pitää käymän Hesbonista ja liekin Sihonista, joka Moabin paikat ja sotivaisen kansan nielemän pitää.
46 Auwe oe, e Moaba! ua make na kanaka o Kemosa: No ka mea, ua laweia kau mau keikikane, i pio kane, A me kau mau kaikamahine hoi, i pio wahine.
Voi sinua Moab! Kamoksen kansa on kadotettu; sillä sinun poikas ja tyttäres ovat otetut ja viedyt vangiksi.
47 Aka, e hoihoi no wau i ke pio ana o Moaba, Ke hiki i na la mahope, wahi a Iehova. Oia no ka hoopaiia'na o Moaba.
Mutta viimeisinä aikoina tahdon minä kääntää Moabin vankiuden, sanoo Herra. Olkoon se niin sanottu nyt Moabin rangaistuksesta.
