Ieremia 3
1 KE olelo nei lakou, Iua kipaku ke kane i kana wahine, a hele aku oia, mai ona aku la, a lilo na ke kanaka e, e hoi hou anei kela ia ia? Aole anei e hoohaumia loa ia kela aina? Ua moe kolohe no nae oe me na ipo he nui loa: aka, e hoi hou mai oe ia'u, wahi a Iehova.
Sanottu on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hänen luotansa ja joutuu toisen miehen vaimoksi, saako se mies enää tulla hänen luokseen? Eikö se maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! sanoo Herra.
2 E alawa oe i kou mau maka iluna, a i na wahi kiekie. a e nana hoi i kahi i moe ole ia'i oe. Ma na alanui, ua noho kakali oe ia lakou, e like me ko Arabia ma ka waunahele; a ua hoohaumia oe i ka aina, i kou moe kolohe ana, a i kou haua hewa ana.
Nosta silmäsi kukkuloihin ja katso: missä ei olisi sinua maattu? Teitten vieressä sinä istuit heitä odotellen, niinkuin arabialainen erämaassa, ja saastutit maan haureellisella menollasi ja pahuudellasi.
3 Noliala, ua kaohiia ka ua, aole hoi i hiki mai ka ua hope ana. Aia no ia oe ka maka o ka wahine hookamakama; hoole no oe, aole oe e hoopalaimaka.
Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä.
4 Mai keia manawa aku, aole anei oe e hea mai ia'u, E kuu makua, o oe no ke alakai o ko'u wa opiopio?
Kuitenkin sinä nyt huudat minulle: "Isäni! -Sinä olet nuoruuteni ystävä! -
5 E hoomauhala mau loa anei oia? E hoomauhala anei oia, a hiki i ka hopena? Aia hoi, ua olelo oe a ua hana hoi oe i na mea hewa me kou ikaika a pau.
Pitääkö hän vihaa iankaikkisesti, kantaako hän sitä ainiaan?" Katso, näin sinä puhut, mutta sinä teet pahaa, ja siihen sinä pystyt.
6 Olelo mai no hoi o Iehova ia'u, i na la ia Iosia, i ke alii, Ua ike anei oe i ka mea a ka Iseraela hoihope i hana'i? Ua hele no oia maluna o na mauna kiekie a pau, a malalo o na laau uliuli a paa, a malaila i moe kolohe ai.
Ja Herra sanoi minulle kuningas Joosian päivinä: "Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien viheriäin puitten alla ja harjoitti siellä haureutta.
7 A i aku la au, mahope o kana hana ana i keia mau mea a pau, E hali mai oe. ia'u. Aole ia i huli mai, Ike ae la kona kaikuaana kipi, o ka Iuda.
Ja minä sanoin, sittenkuin hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaja minun tyköni'. Mutta hän ei palannut. Ja hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, näki sen.
8 A ike aku la au, a kipaku aku au i ka Iseraela no ka moe kolohe aua, a haawi ia ia i ka palapala hoohemo; alaila, aole i makau kona kaikuaana kipi, o ka Iuda, hele aku no hoi ia, a moe kolohe iho la.
Ja minä näin, että, vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, Israelin, juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen sisarensa, peljännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin.
9 A no ka kaulana o kona moe kolohe ana, hoohaumia iho la oia i ka aina, a moe kolohe no me ka pohaku, a me ka laau.
Ja haureutensa huudolla hän saastutti maan, ja hän teki aviorikoksen kiven ja puun kanssa.
10 Aka, no keia mau mea a pau, aole i huli mai kona kaikuaana kipi ia'u me kona naau a pau, aka, me ka wahahee, wahi a Iehova.
Ja kaikesta tästäkään huolimatta hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, ei palannut minun tyköni kaikesta sydämestään, vaan petollisesti, sanoo Herra."
11 A olelo mai la o Iehova ia'u. Ua hoapono ka Iseraela hoihope ia ia iho, mamua o ka Iuda kipi.
Ja Herra sanoi minulle: "Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin Juuda, tuo uskoton.
12 O hele, e kala aku i keia mau olelo ma ke kukulu akau, a e i aku, E hoi mai, e ka Iseraela hoihope, wahi a Iehova; aole hoi au e hookau aku i ko'u ukiuki maluna o oukou; no ka mea, ua lokomaikai au, wahi a Iehova, aole hoi au e hoomauhala mau loa.
Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaja, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra; minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti.
13 E hai wale mai hoi oe i kou hewa, i kau hana hewa ana ia Iehova i kou Akua, a ua lulu aku oe i kou mau aoao i na malihini, malalo o na laau uliuli a pau, aole hoi oukou i hooloho i ko'u leo, wahi a Iehova.
Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, ja juossut sinne ja tänne vieraitten jumalain tykö, kaikkien viheriäin puitten alle, ettekä ole kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.
14 E huli mai, e na keiki hoihope, wahi a Iehova, no ka mea, ua mareia au nau: a e lawe no au ia oukou, i hookahi o ke kulanakauhale hookahi, a i elua o ka hale hookahi, a e lawe no au ia oukou i Ziona.
Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.
15 A e haawi no au ia oukou i poe kahu mamuli o'ko'u naau, nana e hanai ia oukou i ka ike, a me ka naauao.
Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla.
16 A hiki aku i ka manawa e nui ai oukou, a mahuahua ma ka aina, ia mau la, wahi a Iehova, aole lakou e olelo hou, O ka pahu o ka berita o Iehova; aole hoi e komo ia iloko o ka naau, aole lakou e hoomanao ia mea, aole lakou e hele e ike, aole hoi e hana hou ia ia mea.
Ja kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, niin ei enää puhuta Herran liitonarkista, se ei enää ajatukseen astu, eikä sitä enää muisteta; ei sitä enää kaivata, eikä sellaista enää tehdä.
17 Ia manawa, e kapa no lakou ia Ierusalema, o ka nohoalii o Iehova; a e hoakoakoaia mai ko na aina a pau imua ona, i ka inoa o Iehova i Ierusalema; aole hoi lakou e hele hou mamuli o ka paakiki o ka naau hewa.
Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.
18 Ia mau la, e hele pu no ko ka hale o ka Iuda, me ko ka hale o ka Iseraela, a e hele pu mai no lakou mai ka aina o ka akau mai, a i ka aina au i haawi aku ai i aina hooili no kou poe makua.
Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.
19 Aka, i iho la au, Pehea la au e waiho ai ia oe iwaena o na keiki, a haawi hoi ia oe i ka aina maikai i aina hooili nani o na pae aina? A olelo aku la au, E kapa mai oukou ia'u, o Ko'u Makua, aole hoi e huli mai o'u aku nei.
Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.
20 Oiaio, e like me ka wahine haalele ino i kana kane, pela oukou i haalele ino mai ai ia'u, e ko ka hale o ka Iseraela, wahi a Iehova.
Mutta niinkuin vaimo on uskoton puolisollensa, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomat minulle, sanoo Herra.
21 Ua loheia ka Ieo maluna o na wahi kiekie, o ka uwe ana, e me ka nonoi ana a na mamo a Iseraela; a ua hookekee lakou i ko lakou aoao, a ua hoopoina lakou ia Iehova i ko lakou Akua.
Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa.
22 E hoi mai oukou, e na keiki hoihope, a e hoola no wau i ko oukou hoihope ana. Aia hoi, ke hele mai nei makou iou la, no ka mea, o oe no o Iehova, o ko makou Akua.
Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." -"Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.
23 He oiaio, he mea wahahee na mea o na mauna mai, a no na kuahiwi lehulehu mai: He oiaio, maloko o Iehova, o ko makou Akua, ke ola o ka Iseraela.
Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.
24 Na ka hilahila i hoopau i na hana a ko makou poe makua, mai ko makou wa uuku mai, i ko lakou hipa, a me ko lakou hipi, a me ka lakou keikikane, a me ka lakou kaikamahine.
Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja raavaansa, poikansa ja tyttärensä.
25 Ke moe nei makou ilalo iloko o ko makou hilahila, a ua uhiia makou i ko makou palaimaka; no ka mea, ua hana hewa aku makou ia Iehova i ko makou Akua, o makou, a me ko makou poe makua, mai ko makou wa opiopio, a hiki loa mai nei i keia la, aole hoi i hoolohe i ka leo o Iehova, ko makou Akua.
Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja meidän isämme, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä."
