Isaia 6
1 I KA makahiki i make ai ke alii, o Uzia, ike aku la au i ka Haku, e noho ana ma ka nohoalii kiekie, i hapaiia, a piha ka luakini i kona hua lole.
Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.
2 Ku mai la maluna, ma o na la, na Serapima; he paono, he paono na eheu ia lakou a pau. Me na mea elua ia i uhi ai i kona maka, me na mea elua ia i uhi ai i kona mau wawae, a me na mea elua ia i lele ai.
Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.
3 A hea ae la kekahi i kekahi, Ihiihi, ihiihi, ihiihi no o Iehova o na kaua. Ua piha ka honua i kona nani.
Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa".
4 Haalulu na paepaepuka, i ka leo o ka mea nana i hea, a piha iho la ka hale i ka uwahi.
Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.
5 Alaila, olelo iho la au, Auwe au! ua make au; no ka mea, he kanaka lehelehe haumia au, a ke noho nei au iwaena o ka lahuikanaka lehelehe haumia; no ka mea, na ike ko'u mau maka i ke alii, ia Iehova o na kaua.
Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."
6 A lele mai la kekahi o na Serapima io'u nei, aia ma kona lima ka pohaku enaena, ana i lawe ai, mai ke kuahu mai, me na upa ahi.
Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta,
7 A hoopa mai la ma kuu waha, i mai la, Aia hoi, ua hoopa keia ma kou mau lehelehe, ua laweia kou hewa, ua kalaia kou hala.
ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".
8 A lohe iho la no hoi au i ka leo o ka Haku, i ka i ana mai, Iawai la wau e hoouna aku ai? A owai ka mea nana e hele no kakou? Alaila, i aku la au, Eia no wau, e hoouna ia'u.
Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut".
9 I mai la ia, O hele, e olelo aku i keia poe kanaka, I ka lohe ana, e lohe no oukou, aole nae e hoomaopopo, I ka ike ana, e ike no, aole nae e akaka ka ike ana.
Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'.
10 E hoopalaka i ka naau o keia poe kanaka, E hookuli i ko lakou pepeiao, A e hoopaa i ko lakou maka; O ike ko lakou mau maka, A lohe hoi ko lakou mau pepeiao, A hoomaopopo ko lakou naau, A huli lakou, a hoolaia mai lakou.
Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."
11 Alaila, i aku la au, E ka Haku, pehea ka loihi? I mai la ia, A neoneo na kulanakauhale, aohe mea noho iloko, A kanaka ole ko lakou hale, A anai loa ia'ku ka aina,
Mutta minä sanoin: "Kuinka kauaksi aikaa, Herra?" Hän vastasi: "Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi;
12 A lawe loihi aku o Iehova i na kanaka, A mahuahua ka olohelohe ana mawaenakonu o ka aina;
kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata.
13 Ina i koe kekahi hapaumi o na mea, E anai loa ia'ku no ia. Aka, e like me ka laau hukaa, a me ka oka, I ka wa i kuaia, ua koe no ke kumu; Pela no e lilo ai kekahi mamo hemolele, I kumu hoolaha no lakou.
Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen."
