Isaia 47

1 E IHO ilalo, a e noho ma ka lepo, e ke kaikamahine puupaa o Babulona, E noho ma ka honua, aoho noho alii, e ke kaikamahine o Kaledea; No ka mea, aole oe e hea hou ia he puloku, a palupalu.

Astu alas ja istu tomuun, sinä neitsyt, tytär Baabel, istu maahan, valtaistuinta vailla, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua enää kutsuta hempeäksi ja hekumalliseksi.

2 E lawe i ka mea kaapalaoa, a e kaa hoi i ka palaoa, E wehe i kou pale maka, e waiho aku ka huakapu, E wehe i ka uha, a e hele ae i kela aoao o na muliwai.

Tartu käsikiviin ja jauha jauhoja, riisu huntusi, nosta helmuksesi, paljasta sääresi, kahlaa jokien poikki.

3 E weheia auanei kou hena, a e ikeia hoi kou wahi hilahila; E hoopai io no wau, aole e pakele kekahi kanaka ia'u.

Häpysi paljastuu, häpeäsi näkyy; minä kostan enkä ainoatakaan armahda.

4 O ko kakou Hoolapanai, o Iehova o na kaua kona inoa, O ka Mea Hemolele hoi o ka Iseraela.

Meidän lunastajamme nimi on Herra Sebaot, Israelin Pyhä.

5 E noho ekemu ole oe, a e hele aku hoi, a iloko o ka pouli, E ke kaikamahine o ko Kaledea; No ka mea, aole oe e kapa hou ia. He haku wahine o na aupuni.

Istu äänetönnä ja väisty pimeään, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua enää kutsuta valtakuntien valtiattareksi.

6 Ukiuki aku la au i ko'u poe kanaka, Ua hoohaumia au i ko'u poe hooilina, Ua haawi hoi au ia lakou iloko o kou lima; Aole oe i hoike aku i ke aloha ia lakou, Ua hookaumaha oe i kau auamo maluna o ka mea elemakule.

Minä vihastuin kansaani, annoin häväistä perintöni, minä annoin heidät sinun käsiisi; et osoittanut sinä heille sääliä, vanhuksellekin sinä teit ikeesi ylen raskaaksi.

7 Ua olelo no oe, E mau loa no ko'u noho haku wahine ana; Aole hoi oe i manao i keia mau mea ma kou naau, Aole i noonoo i kona hope.

Ja sinä sanoit: "Iäti minä olen valtiatar", niin ettet näitä mieleesi pannut, et loppua ajatellut.

8 Nolaila, e hoolohe mai oe i keia, e ka mea olioli, Ka mea e noho makau ole ana; Ka mea olelo ma kou naau, Owau ana no, aohe mea e ae, ke kaawale au; Aole au e noho wahine kanemake ana, Aole hoi au e ike i ka lilo keiki ana,

Mutta nyt kuule tämä, sinä hekumassa-eläjä, joka istut turvallisena, joka sanot sydämessäsi: "Minä, eikä ketään muuta! Minä en ole leskenä istuva enkä lapsettomuudesta tietävä."

9 Aka, e kau hoohikilele mai no keia mau mea elua maluna ou, ma ka la hookahi, O ka lilo keiki ana, a me ka wahinekanemake ana: E kau loa mai no ia mau mea maluna ou ma ka oiaio maoli, No ka nui o kou kilokilo ana, a no ka nui loa o kou hoopiopio ana.

Mutta nämä molemmat tulevat sinun osaksesi äkisti, yhtenä päivänä: lapsettomuus ja leskeys; ne kohtaavat sinua täydeltänsä, huolimatta velhouksiesi paljoudesta, loitsujesi suuresta voimasta.

10 Ua hilinai no hoi oe ma kou hewa; A ua olelo no oe, Aohe mea ike mai ia'u. O kou akamai, a me kou ike, ua hookahuli ia ia oe; A ua olelo no oe maloko o kou naau, Owau ana no, aohe mea e ae, ke kaawale au.

Sinä luotit pahuuteesi, sinä sanoit: "Ei kukaan minua näe". Sinun viisautesi ja tietosi, ne sinut eksyttivät, ja niin sinä sanoit sydämessäsi: "Minä, eikä ketään muuta!"

11 Nolaila, e hiki mai no ka hewa maluna ou, Aole oe e ike i kahi e hiki mai ai; E haule mai no ka popilikia maluna ou, Aole hiki ia oe ke kala aku ia. E hele hoohikilele mai no ka make maluna ou, Aole oe e ike aku.

Sentähden kohtaa sinua onnettomuus, jota et osaa manata pois; sinut yllättää tuho, josta et lunnailla pääse, äkkiä kohtaa sinua perikato, aavistamattasi.

12 E ku mai hoi oe me kou hoopiopio ana, A me kou kilokilo ana, he nui loa, Me ka mea au i hooikaika'i, mai kou wa opiopio mai; Ina paha e hiki ia oe ke hoopomaikaiia, Ina paha e ku lanakila oe.

Astu esiin loitsuinesi ja paljoine velhouksinesi, joilla olet vaivannut itseäsi nuoruudestasi asti: ehkä hyvinkin saat avun, ehkä herätät pelkoa.

13 Ua luhi no oe i ka nui loa o kou kukakuka ana: E ku mai ano na kilolani, a me na kilokilohoku, a me na mea haiouli ma ka malama, A e hoola hoi ia oe, mai ka mea e hiki mai ana maluna ou.

Sinä olet väsyttänyt itsesi paljolla neuvottelullasi. Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on.

14 Aia hoi, e like auanei lakou me ka opala, Na ke ahi no lakou e hoopau; Aole lakou e hoopakele ia lakou iho, mai ka mana o ka lapalapa ahi; Aole e koe ana ka lanahu ahi i mea e mahaua'i, Aole ahi e koe, i noho kekahi imua o ia.

Katso, he ovat kuin kuivat korret: tuli polttaa heidät; he eivät pelasta henkeään liekin vallasta. Se ei ole hiillos heidän lämmitelläkseen eikä valkea, jonka ääressä istutaan.

15 Pela auanei ia oe, ka poe au i hana pu ai, Kou poe kalepa hoi, mai kou wa opiopio mai: E auwana no kela mea keia mea i kona aoao iho, Aohe mea e hoola ia oe.

Tämän saat sinä niistä, joista olet vaivaa nähnyt: ne, joiden kanssa olet kauppaa käynyt hamasta nuoruudestasi asti, harhailevat kukin haarallensa, ei kukaan sinua pelasta.