Isaia 44
1 E HOOLOHE mai oe ano, e Iakoba, ka'u kauwa, A me ka Iseraela, ka mea a'u i wae ai:
Niin kuule nyt, minun palveliani Jakob, ja Israel, jonka minä valitsin.
2 Penei i olelo mai ai o Iehova, ka mea nana oe i hana, A hana ia oe ma ka opu, ka mea o kokua ana ia oe; Mai makau oe, e Iakoba, ka'u kauwa, A o oe hoi, e Iesuruna, ka mea a'u i wae ai.
Näin sanoo Herra, joka sinun tehnyt ja valmistanut on äitis kohdusta, joka sinua auttaa: älä pelkää, minun palveliani Jakob, ja sinä hurskas, jonka minä valitsin.
3 No ka mea, e ninini aku au i ka wai maluna o ku mea i makewai, A me na waikahe maluna o na aina maloo: E ninini aku au i ko'u Uhane maluna o kau pua, A me ko'u hoopomaikai maluna o kau poe mamo.
Sillä minä tahdon vuodattaa vedet janoovaisen päälle, ja virrat kuivan päälle; minä tahdon vuodattaa henkeni sinun siemenes päälle, ja siunaukseni jälkeentulevaistes päälle.
4 A ulu no lakou iwaena o ka mauu, E like me na wilou ma na wai kahe.
Että he kasvaisivat niinkuin ruoho, ja niinkuin pajut vesivirtain tykönä.
5 E olelo no kekahi, No Iehova au; A e kapaia kekahi ma ka inoa o Iakoba; A e kakau kekahi ma kona lima, No Iehova au, A hea aka ia ma ka inoa o ka Iseraela.
Tämän pitää sanoman: Herran minä olen, ja se pitää Jakobin nimellä kutsuttaman, ja tämän pitää itsensä omalla kädellänsä Herralle kirjoittaman, ja pitää nimitettämän Israelin nimellä.
6 Penei o Iehova i olelo mai ai, o ke alii hoi o ka Iseraela, A o kona Hoolapanai, o Iehova o na kaua; Owau no ka mea mua, owau no ka mea hope, Aohe Akua e ae, owau wale no.
Näin sanoo Herra Israelin kuningas, ja hänen pelastajansa Herra Zebaot: minä olen ensimäinen ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtään Jumalaa.
7 Owai hoi ka mea like me au nei, e kala aku, A hai mua, a hoonohonoho pono no'u, Mai ka wa mai o ko'u hoonoho ana i ka lahuikanaka kahiko? I na mea hoi e kokoke mai ana, a me na mea e hiki mai ana mahope, E hai mai lakou ia mau mea ia lakou.
Ja kuka on minun kaltaiseni, joka kutsuu ja ilmoittaa sen, ja sen minulle valmistaa? minä, joka asetan kansat maailman alusta: anna heidän ilmoittaa merkkejä ja mitä tuleva on.
8 Mai makau oukou, mai hopohopo hoi; Aole anei au i hai aku ia oe, mai ia manawa mai, Aole anei au i hooikeike aku? O oukou no ko'u poe hoike. He Akua e anei kekahi, ke kaawale au? Aohe Pohaku, aohe mea a'u i ike ai.
Älkää peljätkö ja älkäät hämmästykö. Enkö minä silloin antanut kuulla, ja ilmoittaa sitä sinulle? Sillä te olette minun todistajani. Onko joku Jumala paitsi minua? Ei ole yhtään turvaa, en minä tiedä ketään.
9 O ka poe hana i ke kiikalaiia, ua lapuwale lakou a pau, Aole lakou e pomaikai ma ko lakou mea i manao nui ia. O lakou no ko lakou mau hoike iho; Aole lakou i nana, aole hoi i ike, i hilabila lakou,
Epäjumalain tekiät ovat kaikki turhat, ja joista he paljon pitävät, ei ne ole mitään tarpeelliset; he ovat heidän todistajansa, ja ei näe mitään, eikä mitään ymmärrä: sentähden pitää heidän häpiään tuleman.
10 Owai ka mea i hana i akua, a hoohehee hoi i kiikalaiia, I ka mea ole hoi?
Kutka ovat ne, jotka Jumalan tekevät, ja valavat epäjumalan, joka ei mihinkään kelpaa?
11 Aia hoi, e hilahila auanei kona poe hoa a pau; A o ka poe paahana, no kanaka lakou; E akoakoa mai lakou a pau, e ku hoi iluna, E makau no lakou, a e hoopalaimaka pu.
Katso, kaikki heidän kumppaninsa tulevat häpiään, sillä he ovat tekiät ihmisistä. Jos he kaikki kokoontuisivat ja astuisivat edes, niin heidän pitää kuitenkin pelkäämän ja häpiään tuleman.
12 Lalau aku no ka amara i ka mea hana, A hana oia maloko o ka lanahu, A hooponopono me na hamare, A hana oia ia mea me ka ikaika o kona lima; Pau kona ikaika no ka pololi, aole ikaika, Aole ia i inu i ka wai, a ua maloeloe.
Rautaseppä tarttuu rautaan pihdeillä, pitää sen hiilissä ja valmistaa sen vasaralla, ja takoo sitä kaikella käsivartensa väellä; kärsii myös nälkää, siihenasti ettei hän enää voi, eikä juo vettä, siihenasti että hän väsyy.
13 Huki ae la ke kamana i ke kaula a hailona iho la i ka alaea; A hana no hoi oia ia mea me na koikahi, A hailona no hoi i ka upa, A hana no hoi oia ia mea, e like me ke kii kanaka, Ma ko ke kanaka nani, i mea e noho mau ai iloko o ka hale.
Puuseppä veistelee puuta, ja mittaa sitä nuoralla, ja arvoittelee sen langalla, ja hakkaa sen, ja piirittää sen sirkkelillä; ja tekee sen miehen kuvaksi, niinkuin kauniiksi ihmiseksi, jonka pitäis asuman huoneessa.
14 Kua no oia ilalo i na laau kedera nona, A lalau no oia i ke tireza, a me ka oka, A lawe iho la nona iho, noloko mai o na laau o ka ululaau; Kanu no oia i ka paina, a na ka ua no e hooulu.
Hän hakkaa sedripuita, ja ottaa böökiä ja tammea, joka metsän puiden seassa vahvistuu, ja sedripuuta, joka istutettu on ja sateesta on kasvanut.
15 A lilo no ia no ke kanaka e puhi ai, A lawe no oia ia, a hoomahanahana ia ia iho; Oia, hoa no oia i ke ahi, a pulehu i ka palaoa; Oia, hana no oia i akua, a hoomana aku la! Hana no oia ia mea, i kiikalaiia, a moe iho la imua ona!
Joka kelpaa ihmiselle polttaa, ja josta lämmitellä saadaan, jonka palamisella myös leipää kypsennetään; siitä hän myös tekee Jumalan, ja palvelee sitä; hän tekee siitä epäjumalan ja lankee sen eteen polvillensa.
16 Puhi no oia i kauwahi ma ke ahi, A maluna o kauwahi, ai no oia i ka io, Ohinu no oia i ka mea ohinu, a ua maona hoi; Oia, hoomahanahana no oia ia ia iho, a olelo ae la, Ka! ua mahana au, ua ike au i ke ahi!
Puolen polttaa hän tulessa, ja toisen puolen tykönä syö hän lihaa, hän paistaa paistin ja ravitsee itsensä, lämmittää myös itsiänsä, ja sanoo: hoi! minä olen lämmin, että sain nähdä tulen.
17 A i ke koena o ia mea, hana no oia i akua, i kona kiikalaiia hoi! A moe iho no imua ona, a hoomana aku la, A pule aku no ia ia la, me ka olelo aku, E hoopakele mai oe ia'u, no ka mea, o oe no ko'u akua.
Mutta mitä siitä jää, siitä tekee hän jumalan epäjumalaksensa; sen eteen lankee hän polvillensa, ja kumartelee sitä, rukoilee ja sanoo: vapahda minua, sillä sinä olet minun jumalani.
18 Aole lakou i ike, aole hoi i hoomaopopo; Ua hoopili oia i ko lakou mau maka, i ike ole lakou, A me ko lakou mau naau, i hoomaopopo ole lakou.
Ei he tiedä eikä ymmärrä mitään; sillä he ovat sovaistut, niin että heidän silmänsä ei näe mitään, ja heidän sydämensä ei äkkää mitään.
19 Aole ia i noonoo ma kona naau, Aohe hoi ona ike, a me ka naauao e olelo ai, Ua puhi au i kauwahi maloko o ke ahi; Oia no, ua pulehu au i ka palaoa ma na lanahu ona, Ua ohinu au i ka io, a ua ai iho; A e hoolilo anei au i ke koena o ia mea, i mea hoopailua? A e kulou anei au i ka pauku laau?
Ja ei he johdata sydämeensä, ei ole siinä yhtään tointa eli järkeä, että he sittenkin ajattelisivat: minä olen puolen polttanut tulessa, ja olen hiilillä kypsentänyt leipiä, ja paistanut lihaa ja syönyt; pitäiskö minun nyt tekemän sen, mikä jäänyt on, kauhistukseksi? ja pitäiskö minun kumartaman kantoa?
20 Ai no oia i ka lehu; Alakai hewa ka naau walewale ia ia, Aole hiki ia ia ke hoopakele i kona uhane, aole hoi e olelo, Aole anei he wahahee ma ko'u lima akau?
Hän ravitsee itsiänsä tuhalla, hänen vimmattu sydämensä pettää hänen, ettei hän taida sieluansa pelastaa, eikä ajattele: eikö petos ole minun oikiassa kädessääni?
21 E hoomanao i keia mau men, e ka Iakoba, a me ka Iseraela, No ka mea, o oe no ka'u kauwa; Na'u no oe i hana, o oe no ka'u kauwa; E ka Iseruela, aole oe e hoopoinaia e au.
Ajattele näitä, Jakob ja Israel, sillä sinä olet minun palveliani; minä olen sinun valmistanut, ettäs minun palveliani olisit, Israel, älä minua unohda.
22 E hoopau no wau i kou hewa e like me ke ao eleele, A me kou hala hoi, me he ohu la; E hoi mai oe ia'u, no ka mea, ua hoolapanai aku au ia oe.
Minä pyyhin sinun pahat tekos pois niinkuin pilven, ja sinun syntis niinkuin sumun; käännä sinuas minun puoleeni, sillä minä sinun lunastin.
23 E oli oukou, e na lani, no ka mea, na Iehova i hana; E hauoli hoi oukou, e na wahi haahaa o ka honua, E hookani i ke oli, e na mauna, E ka ululaau, a me na laau a pau maloko; No ka mea, ua hoolapanai o Iehova i ka Iakoba, Ua hoonani hoi ia ia iho ma o ka Iseraela la.
Iloitkaat te taivaat, sillä Herra itse sen teki; riemuitse sinä maa täällä alhaalla, paukkukaat te vuoret ihastuksella, metsä ja kaikki hänen puunsa; sillä Herra lunasti Jakobin, ja on Israelissa kunniallinen.
24 Ke i mai nei o Iehova, kou Hoolapanai, Ka mea hoi nana oe i hana ma ka opu, Owau, o Iehova, ka mea nana i hana na mea a pau; Ka mea nana i hohola na lani, owau wale; A hoopalahalaha hoi i ka honua, owau wale no;
Näitä sanoo Herra sinun lunastajas, joka sinun äitis kohdusta valmistanut on: minä olen Herra joka kaikki teen, joka taivaat yksinäni venytän, ja levitän maan ilman apulaista;
25 Ka mea hookahuli i na ouli o ka poe wahahee, A hoohilahila hoi i ka poe kilokilo; Ka mea alakai hope i ka poe akamai, A hoolapuwale i ko lakou naauao:
Joka noitain merkit tyhjäksi teen, ja tietäjät teen hulluksi; joka viisaat ajan takaperin, ja heidän taitonsa teen hulluudeksi.
26 Ka mea hookupaa i ka olelo a kana kauwa, A hooko hoi i ka manao ao o kona poe elele; Ka mea olelo ia Ierusalema, E noho hou ia oe, A i na kulanakauhale o ka Iuda, E hana hou ia no oukou, A na'u no e hoala hou i kolaila mau wahi i hooneoneoia;
Mutta hän vahvistaa palveliansa sanan ja käskyläistensä neuvon täyttää. Joka Jerusalemille sanon: ole asuva: ja Juudan kaupungeille: olkaat rakennetut, ja heidän aukionsa minä nostan ylös.
27 Ka mea i olelo i ka hohonu, E maloo oe, A e hoomaloo no wau i kou mau muliwai;
Joka syvyydelle sanon: tule kuivaksi: minä tahdon sinun virtas kuivata.
28 Ka mea olelo no Kuro, Oia ka'u kahuhipa, Nana no e hana i ko'u makemake a pau; Ka mea i olelo ia Ierusalema, e hana hou ia no oe, A i ka luakini hoi, E hookumuia hoi oe.
Joka sanon Korekselle: hän on minun paimeneni, ja hänen pitää kaiken minun tahtoni täyttämän; niin että Jerusalemille sanotaan: ole rakennettu, ja templille: ole perustettu.
