Isaia 33

1 A UWE oe ka mea anai aku, Aole hoi oe i anaiia mai; Ka mea hao wale aku, aole nae lakou i hao mai ia oe! A pau kau anai ana aku, alaila e anaiia mai oe; A pau kou hao ana aku, alaila lakou e hao mai ai ia oe.

Voi siunas hävittäjä! luuletkos, ettei sinun pidä hävitetyksi tuleman? ja sinuas ylönkatsoja! luuletkos, ettei sinua ylönkatsota? Koska sinä olet täyttänyt hävitykses, niin sinun myös pitää tuleman hävitetyksi; koska sinä olet täyttänyt ylönkatsees, niin sinua pitää jälleen katsottaman ylön.

2 E Iehova, e maliu mai oe ia makou, Ua kakali makou ia oe, E lilo no oe i mea kokua ia lakou i kakahiaka, I mea hoi e ola'i makou i ka manawa popilikia.

Herra, ole meille armollinen; sillä me odotamme sinua: ole heidän käsivartensa varhain, niin myös meidän autuutemme murheen ajalla.

3 I ka leo o ka lehulehu, hee aku la na kanaka, Ia oe i ala'i iluna, hoopuehuia'ku la na lahuikanaka.

Kansat pakenevat sitä suurta pauhinaa; pakanat hajoitetaan, kuin sinä korotetaan.

4 E hoiliiliia no ko oukou waiwai pio, Me ko ka enuhe hoiliiliia; A e like me ka holo ana o na uhini io ia nei, Pela no ia e holo ai maluna ona,

Silloin pitää teidän saalinne korjattaman niinkuin perhonen otetaan, ja niinkuin heinäsirkat karkoitetaan, koska heidän päällensä tullaan.

5 Ua hapaiia o Iehova, no ka mea, maluna no oia e noho ana; Ua hoopiha no oia ia Ziona i ka pono a me ka maikai.

Herra on korotettu; sillä hän asuu korkeudessa: hän on täyttänyt Zionin oikeudella ja vanhurskaudella.

6 E lilo ana ke akamai a me ka ike, I kumu paa o kou manawa, i mea kokua ikaika hoi; O ka makau ia Iehova, oia kona waiwai malama.

Ja sinun ajallas pitää oleman usko ja voima, autuus, tieto, toimi, ja Herran pelko pitää oleman hänen tavaransa.

7 Aia, e uwe ana ko lakou poe ikaika mawaho; E uwe walania no hoi na luna imi malu.

Katso, heidän sanansaattajansa huutavat ulkona: rauhan enkelit itkevät haikiasti.

8 Ua haaleleia na alanui, Ua oki ka mea hele; Ua uhai oia i ka berita, Ua hoowahawaha oia i na kulanakauhale; Aole ia i manao i ke kanaka.

Polut ovat autiot, ei käy yksikään enään tiellä; ei hän pidä liittoa, hän hylkää kaupungit, ja ei pidä lukua kansasta.

9 Ua uwe ka aina, ua kanikau hoi; Ua hilahila o Lebanona, ua mae wale; Ua like o Sarona me ka waonahele; Lulu iho o Basana, a me Karemela i na lau.

Hän murehtii, ja maa on surkialla muodolla, Libanon on häpiällä hakattu; Saron on niinkuin tasainen keto, Basan ja Karmeli ovat hävitetyt.

10 Ano, e ku no owau iluna, wahi a Iehova, Ano, e hapaiia no wau, Ano la wau e hookiekieia.

Nyt minä tahdon nousta, sanoo Herra: nyt minä tahdon itseni korottaa, nyt minä tahdon korkiaksi tulla.

11 E hapai auanei oukou, i mauu maloo, E hanau mai no hoi oukou, i opala. Na ko oukou hanu no e hoopau ia oukou iho me he ahi la.

Oljista olette te raskaat, korsia te synnytätte; tulen pitää teitä kuluttaman teidän ylpeytene kanssa;

12 E like auanei ua lahuikanaka me ke kahu ana i ka puna: E puhiia no i ke ahi, e like me na kakalaioa i okiia.

Sillä kansa pitää poltettaman kalkiksi, niinkuin hakatut orjantappurat tulelle sytytetään.

13 E ka poe ma kahi mamao aku, E hoolohe mai oukou i ka'u hana ana; A me ka poe e kokoke mai hoi, E hoomaopopo oukou i ko'u mana.

Niin kuulkaat nyt te, jotka kaukana olette, mitä minä olen tehnyt; ja te, jotka olette läsnä, havaitkaat minun väkevyteni.

14 Ua makau ka poe hewa ma Ziona, Ua loohia ka poe aia i ka haalulu. Owai la ka mea o kakou e hiki ke noho me ke ahi e hoopau ana? Owai la ka mea o kakou e hiki ke noho me ka wela mau loa?

Syntiset Zionissa ovat peljästyneet, hämmästys on tullut ulkokullattuin päälle (ja sanovat): kuka on meidän seassamme, joka taitaa asua kuluttavaisen tulen tykönä? kuka on meidän seassamme, joka voi asua ijankaikkisten hiilten tykönä?

15 O ka mea hele ma ka pono, a olelo hoi ma ka pololei; O ka mea hoowahawaha i ka waiwai o ka hookaumaha ana, O ka mea lulu mawaho aku o kona lima i ka waiwai i loaa ma ke kipe ana; O ka mea pani i kona mau pepeiao o lohe i ke koko, O ka mea hoopili i kona mau maka, i ike ole ia i ka hewa;

Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu oikeutta; joka vääryyttä ja ahneutta vihaa, ja vetää kätensä pois, ettei hän ota lahjoja; joka tukitsee korvansa kuulemasta veren vikoja, ja peittää silmänsä näkemästä pahaa:

16 Oia ka mea e noho ana ma kahi kiekie; O na pa pohaka kona puuhonua: E haawiia no ka ai nana, a e mau ana hoi kona wai inu.

Hän on korkeudessa asuva, ja kalliot ovat hänen linnansa ja tukeensa: hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä hän ole epäilevä vedestänsä.

17 E ike aku no kou mau maka i ke alii i kona nani; E ike no hoi lakou i ka aina ma kahi loihi aku.

Sinun silmäs näkevät kuninkaan kunniassansa: ne näkevät maan levitettynä.

18 E hoomanao ana no kou naau i ka makau i hala. Auhea ke kakauolelo? auhea hoi ka lunakaupaona? Auhea ka mea helu i na halekiai?

Sinun sydämes ihmettelee, (ja sanoo: ) kussa nyt ovat kirjanoppineet? kussa ovat neuvonantajat? kussa tämän maailman tutkia on?

19 Aole oe e ike hou aku i ka lahuikanaka ikaika, I ka lahuikanaka olelo ike ole ia, ma ka lohe ana, I ke alelo namu hoi au i hoomaopopo ole ai.

Etkä myös sinä ole näkevä sitä väkevää kansaa, sitä syväkielistä kansaa, jota ei ymmärretä, ja oudosta kielestä, jota ei taideta ymärtää.

20 E ike auanei oe ia Ziona, I ke kulanakauhale o ka kakou ahaaina ana; E ike auanei kou mau maka ia Ierusalema. He wahi noho i hoomaluia, He halelewa hoi, aole e lawe hou ia'ku; Aole e unuhiia kona mau makia a i ka manawa pau ole, Aole hoi e moku kekahi o kona mau kaula.

Katso Zionia, juhlakaupunkiamme; sinun silmäs on näkevä Jerusalemin kauniin asumuksen, majan, jota ei viedä pois, jonka paanuja ei ikänä pidä temmattaman ylös, ja jonka köysiä ei ikänä pidä katkottaman.

21 Malaila io no ka nani o Iehova no kakou, He wahi muliwai nui, a akea ma na aoao a pau, Aole moku holo maloko olaila me ka hoe, Aole moku nui e holo ae a kela aoao.

Sillä Herra on siellä oleva väkevä meidän tykönämme, ja siellä pitää oleman leviät virrat ja ojat; ei venheellä taideta mennä sieltä ylitse, eikä laiva taida sinne purjehtia;

22 No ka mea, o Iehova no ko kakou lunakanawai, O Iehova ka mea kau i ke kanawai maluna o kakou, O Iehova ko kakou alii; Oia ka mea e hoola mai ai ia kakou.

Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on meidän opettajamme; Herra on meidän kuninkaamme, hän auttaa meitä.

23 Ua weheia kou mau kaula, Aole hiki ia lakou ke hoopaa i ka papakukia, Aole hoi e hiki ke kau i ka hae; Alaila puunaueia ka waiwai pio nui; E hiki no i ka poe oopa ke hopu iho i ka waiwai pio.

Anna heidän pingoittaa köytensä, ei ne pidä kuitenkaan pitämän, niin ei pidä myös heidän hajoittaman lippua pielten päälle; sillä paljo kalliimpi saalis pitää jaettaman, niin että ontuvat myös ryöstävät.

24 Aole e olelo ka mea e noho ana, Ua mai au; O na kanaka E noho ana maloko, Ua kalaia ko lakou hewa.

Ja ei yhdenkään asuvaisen pidä sanoman: minä olen heikko; että kansalla, joka siellä asuu, pitää oleman syntein päästö.