Isaia 32
1 A IA hoi, ma ka pono no e malama aupuni ai ke alii nui, A ma ka pololei hoi e noho alii ai na'lii.
Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan.
2 E like auanei ke kanaka me kahi lulu o ka makani, Me ka mamalu hoi no ka ua; E like me na auwai ma kahi maloo, E like hoi me ka malu o ka pohaku nui ma ka aina maluhiluhi.
Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.
3 Aole e hoopiliia na maka o ka poe ike, A e hoolohe no na pepeiao o ka poe lohe.
Silloin eivät näkevien silmät ole soaistut, ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan.
4 E ike no hoi ka naau o ka poe noonoo ole i ke akamai, A o ke alelo o ka poe uuu, E makaukau no ia e olelo akaka mai.
Ajattelemattomien sydän käsittää taidon, ja änkyttäväin kieli puhuu sujuvasti ja selkeästi.
5 Aole e kapa hou ia ka mea lapuwale, he maikai nui, Aole hoi e iia ka mea alunu, he lokomaikai.
Ei houkkaa enää kutsuta jaloksi, eikä petollista enää sanota yleväksi.
6 No ka mea, e olelo no ke kanaka lapuwale i ka mea lapuwale, A e ohumu no kona naau i ka hewa, Ma ka aia kana hana ana, a olelo ino ku e ia Iehova, E hoonele i ka naau o ka poe pololi. A e hoopau i ka wai o ka mea makewai.
Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen sydämensä hankkii turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavaisen juomaa vaille.
7 He hewa na mea hana o ka mea alunu; Imi no oia i na manao hewa, E hookaumaha i ka poe poino i na olelo wahahee, I ka poe popilikia hoi e olelo ana ma ka pololei.
Ja pahat ovat petollisen aseet, hän miettii ilkitöitä, tuhotakseen kurjat valheen sanoilla, vaikka köyhä kuinka oikeata asiaa puhuisi.
8 Aka, o ka mea lokomaikai, imi no oia i ka lokomaikai, A ma ka lokomaikai oia e kupaa ai.
Mutta jalo jaloja miettii ja jaloudessa lujana pysyy.
9 E na wahine e noho nanea ana, E ku mai iluna, e hoolohe hoi i ko'u leo; E na kaikamahine makau ole, e haliu pepeiao mai i ka'u olelo.
Nouskaa, te suruttomat naiset, kuulkaa minun ääntäni; te huolettomat tyttäret, tarkatkaa minun sanojani.
10 No ka makahiki a keu ko oukou haalulu ana, E na wahine makau ole; No ka mea, e pau auanei ka ohi hua waina ana, Aole e hiki mai ka hooiliili ai ana.
Vielä vuosi, ja päiviä päälle, niin vapisette, te huolettomat; sillä silloin on viininkorjuusta tullut loppu, hedelmänkorjuuta ei tule.
11 E haalulu oukou, e ka poe e noho nanea ana, E weliweli hoi oukou, ka poe makau ole; E wehe i ko oukou lole, a e ku kohana, a e kaei i na puhaka.
Kauhistukaa, te suruttomat, vaviskaa, te huolettomat, riisuutukaa, paljastukaa, vyöttäkää säkki lanteillenne.
12 E nui auanei ka uwe ana no na waiu, A no na mahinaai maikai, a no ke kumuwaina hua nui.
Silloin valitetaan ja lyödään rintoihin ihanien peltojen tähden ja hedelmällisten viiniköynnösten tähden,
13 Ma ka aina o ko'u poe kanaka, E ulu mai no ke kakalaioa, a me ka laau ooi, Maluna hoi o na hale olioli a pau, Iloko o ke kulanakauhale e olioli ana.
minun kansani maan tähden, joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta, remuavan kaupungin kaikkien iloisten talojen tähden.
14 No ka mea, e haaleleia auanei na halealii, A e neoneo no hoi ke kulanakauhale o na kanaka lehulehu; O ka puu a me ka halekiai e lilo no i ana mau loa, I mea hoi e olioli ai na hoki hihiu, I wahi hoi e hanai ai i na holoholona;
Sillä palatsi on hyljätty, kaupungin kohina lakannut, Oofel ja vartiotorni ovat jääneet luoliksi iankaikkisesti, villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi.
15 A nininiia ka Uhane mailuna mai maluna o kakou, A lilo ka waonahele i mahinaai hua nui, A manaoia hoi ka mahinaai hua nui, he ululaau.
Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi,
16 Alaila, e noho no ka pono ma ka waonahele, A e hoomau no hoi ka maikai ma ka mahinaai hua nui.
ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus.
17 E lilo no ka hana pono ana i mea e malu ai, A o ka hope o ka maikai, he kuapapanui mau loa, a me ka malu.
Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.
18 E noho no ko'u poe kanaka ma na wahi kuapapanui, A ma na hale hoi i hoomaluia, A ma na wahi hoomaha o ka malu.
Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.
19 Aka, e haule mai no ka hua hekili, I ke kuaia ilalo o ka ululaau; A i kahi haahaa e hoohaahaaia'i ke kulanakauhale.
Mutta raesade tulee, metsä kaatuu, ja kaupunki alennetaan alhaiseksi.
20 E pomaikai auanei oukou, ka poe lulu hua ma na wahi wai nui, Ma kahi i hoounaia'i ka bipi kaulua a me ka hoki.
Onnelliset te, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan!
