Isaia 26
1 A HIKI aku ia la, e oliia no keia oli ana, Ma ka aina o ka Iuda; He kulanakauhale paa ko makou; O ke ola no kana e hoonoho ai, i pa, i pakaua no hoi.
Siihen aikaan pitää Juudan maassa tämä veisu veisattaman: meillä on vahva kaupunki, hän pani autuuden muuriksi ja varjelukseksi.
2 E wehe i na pukapa, i komo iloko ka lahuikanaka pono, Ka poe hoi i malama i ka oiaio.
Avatkaat portit, vanhurskaan kansan, joka uskossa pysyy, käydä sisälle.
3 Ka mea i kupaa ka manao, E malama ana oe ia ia me ka malu loa, No ka mea, ua hilinai aku oia ia oe.
Sinä pidät aina rauhan, vahvan lupaukses jälkeen; sillä sinuun turvataan.
4 E hilinai aku oukou ia Iehova a i ka manawa pau ole; No ka mea, ma ka Haku, ma o IEHOVA la ka hoomalu, a i ka manawa pau ole.
Sentähden luottakaat Herraan ijankaikkisesti; sillä Herra, Herra on kallio ijankaikkisesti.
5 No ka mea, ua hoohaahaa oia i ka poe i noho ma kahi kiekie; Ua hoohaahaa oia i ke kulanakauhale kiekie, Ua hoohaahaa oia ia ia ma ka honua, Ua hoopili oia ia wahi ilalo i ka lepo.
Ja hän notkistaa alas ne, jotka korkialla asuvat, hän alentaa korotetun kaupungin; hän sysää sen maahan, niin että se tomussa makaa,
6 E hahi ana no ka wawae maluna ona, O na wawae o ka poe i hune, a me na kapuwai o ka poe i nele.
Että hän jaloilla poljetaan, vaivaisten jaloilla ja köyhäin kantapäillä.
7 O ka aoao o ka poe i pono, ua pololei ia. O oe ka mea pololei e hoopololei i ke ala o ka poe pono.
Mutta vanhurskasten tie on tasainen; sinä ojennat vanhurskasten polut.
8 Ma ke ala o kou mau kanawai, e Iehova, Ua hilinai aku makou ia oe, O ka makemake o ko makou naau, i kou inoa ia a me ka hoomanao aku ia oe.
Herra, me odotamme sinua oikeutes tiellä; sydän himoitsee sinun nimeäs ja muistoas.
9 Me ko'u naau au i makemake aku ai ia oe i ka po; He oiaio, ua imi aku au ia oe i kakahiaka me ko'u uhane iloko o'u; No ka mea, i ka wa e hooponopono ai oe ma ka honua, E ao no na kanaka o keia ao i ka pono.
Minä halajan sinua sydämestäni yöllä, minun henkeni valvoo myös minussa varhain sinun tykös; sillä kussa sinun oikeutes maakunnassa on, niin maan piirin asuvaiset oppivat vanhurskautta.
10 E lokomaikaiia ka poe hewa, Aole nae ia e ao i ka pono; Ma ka aina o ka pololei, e hana kekee no ia, Aole hoi e manao aku i ka nani o Iehova.
Mutta ehkä jumalattomille armoja tarittaisiin, niin ei he opi kuitenkaan vanhurskautta, vaan tekevät ainoastaan pahaa oikeuden maalla; sillä ei he näe Herran kunniaa.
11 Ua hapaiia kou lima, e Iehova, Aole nae lakou i nana; E ike no nae lakou me ka hilahila, I kou aloha nui i na kanaka ou, E oiaio no, e ai no ke ahi i kou poe enemi.
Herra, sinun kätes on ylennetty, vaan ei he sitä näe; mutta kuin he sen nähdä saavat, niin he häpiään tulevat kansan kiivaudesta, ja vielä sitte tuli sinun vihollises kuluttaa.
12 E Iehova, e haawi mai ana no oe i ka malu no makou; No ka mea, ua hana no oe i ka makou hana a pau no makou.
Mutta sinä, Herra, saatat meille rauhan; sillä kaikki, mitä me toimitamme, olet sinä meille antanut.
13 E Iehova, ko makou Akua, Ua noho mai na haku e, i alii maluna o makou, aole oe; Aka, ia oe wale no a me kou inoa makou e hookaulana aku ai.
Herra meidän Jumalamme: muut herrat tosin meitä myös vallitsevat paitsi sinua; mutta me muistamme ainoastaan kuitenkin sinussa sinun nimeäs.
14 Ua make ia poe, aole lakou e ola; Ua nawaliwali lakou, aole lakou e ku hou mai: Nolaila oe i hoopai mai, a luku mai ia lakou, A ua hooki loa oe i ka manao ana ia lakou.
Ei kuolleet eläviksi tule ja nukkuneet ei nouse; sillä sinä olet heitä etsinyt ja hävittänyt, ja kaiken heidän muistonsa kadottanut.
15 Ua hoomahuahua oe i ka lahuikanaka, e Iehova, Ua hoomahuahua oe i ka lahuikanaka, ua hoonaniia oe; Ua hoopalahalaha ae oe i na mokuna a pau o ka aina.
Mutta sinä, Herra, olet lisännyt kansaa, sinä Herra olet lisännyt kansaa, sinä olet kunnialliseksi tullut; sinä olet pannut heitä kauvas maailman ääriin.
16 E Iehova, maloko o ke kaumaha, ua imi aku lakou ia oe, I ka wa i hookaumaha ai oe ia lakou, nonoi ikaika loa aku lakou.
Herra, kuin tuska tulee, niin sinua etsitään: koskas heitä kuritat, niin he parkuvat surkiasti.
17 E like me ka wahine hapai, a kokoke mai kona manawa e hanau ai, Ua nui kona eha, a uwe iho oia no ke kuakoko ana; Pela no makou imua ou, e Iehova.
Niinkuin raskaalla vaimolla, kuin hän synnyttämällänsä on, on ahdistus, ja hän parkuu kivullansa, niin meille myös tapahtuu, Herra, sinun kasvois edessä.
18 Ua hapai no makou, ua nahu kuakoko, Ua hanau hoi makou, he mea me he makani la; Aole i hanaia ka mea e ola'i ma ka aina, Aole hoi i haule na kanaka o keia ao.
Me olemme raskaat ja meillä on kipu, niinkuin tuulen synnyttäväisellä; emme kuitenkaan voi maata auttaa, eikä maan piirin asuvaiset tahtoneet langeta.
19 E ola auanei kou poe i make, O ko'u poe i make, e ala mai no lakou: E ala mai, e oli oukou, e ka poe e noho ana ma ka lepo, No ka mea, o kou hau, o ka hau ia maluna o na mea ulu, E hoolei aku no ka aina i ka poe i make.
Mutta sinun kuollees elävät, ja minun kuolleet ruumiini nousevat jälleen kuolleista. Herätkäät ja kerskatkaat te, jotka makaatte maan alla; sillä sinun kastees on viheriäisen kedon kaste, ja maa on kuolleet itsestänsä antava.
20 E hele mai, e ko'u poe kanaka, E komo oukou iloko o ko oukou keena malu, E pani hoi i ko oukou puka mahope o oukou; E huna ia oe iho no ka manawa uuku, A hala aku ka inaina.
Mene, kansani, ja käy sisälle kammioos, ja sulje sinun oves jälkees; lymytä sinus silmänräpäykseksi, niin kauvan kuin viha käy ylitse.
21 No ka mea, aia hoi, o Iehova, ke puka mai la, mai kona wahi mai, E hoopai i ka hewa o na kanaka maluna o ka honua; A e hoike aku no ka honua i ke koko iloko ona, Aole e uhi hou i kona poe i pepehiia,
Sillä katso, Herra on käyvä ulos siastansa etsimään maan asuvaisten pahuutta heidän päällensä; niin että maa ilmoittaa heidän verensä, ja ei niitä enää peitä, jotka hänessä tapetut ovat.
