Isaia 24
1 A IA hoi, e hooneoneo ana o Iehova i ka aina, E anai ana oia ia ia; E hookahuli no oia ia ia, a e hoopuehu i kona poe e noho ana.
Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, ja kukistaa, mitä siinä on, ja hävittää sen asuvaiset.
2 E hiki mai auanei keia, E like me kanaka, pela no ke kahuna; E like me ka kauwa kane, pela no kona haku kane; E like me ke kauwa wahine, pela no kona haku wahine; E like me ka mea kuai mai, pela no ka mea kuai aku; E like me ka mea noi, pela no ka mea haawi; E like me ka mea loaa ka ukuhoopanee, Pela no ka mea haawi i ka ukuhoopanee.
Ja papeille tapahtuu niinkuin kansallekin, herralle niinkuin palveliallekin, emännälle niinkuin piiallekin, myyjälle niinkuin ostajallekin, lainaajalle niinkuin lainaksi ottajallekin, korkorahan ottajlle niinkuin antajallekin.
3 E hooneoneo loa ia ka aina, e anai loa ia'ku no, No ka mea, na Iehova i olelo mai ia olelo.
Sillä maan pitää peräti tyhjäksi ja kokonansa ryöstetyksi tuleman; sillä Herra on tämän sanonut.
4 Ke kanikau nei ka aina, ua mae wale, Ua nawaliwali ka honua, ua mimino loa; Ua nawaliwali ka poe haaheo o ka aina.
Maa on surkia ja hävitetään, maa pelehtyy ja häviää; kansan ylimmäiset nääntyvät maassa.
5 Ua hoohaumiaia ka aina malalo o ka poe i noho; No ka mea, ua ae lakou maluna o na kanawai, Ua hoololi i na olelopaa, Ua uhai lakou i ka berita mau loa.
Maa on saastaiseksi tullut asuvaisistansa; sillä he tekevät lakia vastaan ja muuttavat säädyt, ja luopuvat ijankaikkisesta liitosta.
6 Nolaila i pau ai ka aina i ka hooinoia, A ua hoopaiia ka poe e noho ana maluna ona; Nolaila e pau ai na kanaka o ka aina me he ahi la, Uuku hoi na kanaka e koe iho.
Sentähden kuluttaa kirous maan ja sen asuvaiset hävitetään; sentähden maan asuvaiset kuivettuvat, niin että vähä jää väkeä.
7 Ke waiho wale la no ka waina hou, Ua mae wale na kumu waina, O ka poe a pau i olioli ka naau, ua kaniuhu.
Viina katoo, viinapuu surkastuu, ja kaikki, jotka sydämestänsä iloisina olivat, huokaavat.
8 Ua oki ke kanikani olioli o na pahukani, Ua pau hoi ka olioli o ka poe olioli ana, Ua oki pu no hoi ke kanikani olioli o ka lira.
Vaskirumpuin riemu taukoo, iloitsevaisten ilo puuttuu, kanteleiden riemu loppuu.
9 Aole lakou e inu hou i ka waina me ke oli; A e lilo ka wai ona i mea awaawa i ka poe nana e inu.
Ei lauleta viinaa juotaissa, ja hyvä juoma on karvas juoville.
10 Ua wawahiia ke kulanakauhale neoneo; Ua paniia na hale a pau, aohe mea komo iloko.
Tyhjä kaupunki on kukistettu maahan; kaikki huoneet ovat teljetyt, niin ettei yksikään sinne mene.
11 He hooho no ka waina ma na alanui, Ua nalowale ka lealea a pau, Ua oki hoi ka olioli ana o ka aina.
Viinan puutteen tähden valitetaan kaduilla: kaikki ilo on pois, kaikki maan riemu on matkassansa.
12 E waiho ana no ke kulanakauhale me ka neoneo, Ua kani no ka wawahi ana o ka pukapa.
Ei ole muuta jäänyt kaupunkiin kuin hävitys, ja portit ovat autiot.
13 Pela no auanei mawaenakonu o ka aina, Mawaena hoi o na kanaka, E like me ka laau oliva i luluia, E like hoi me ka hooiliili hope ana, I ka wa i pau ai ka hua waina i ka ohiia.
Sillä kansalle tapahtuu myös maassa niinkuin öljypuillekin, koska siitä on poimittu; niinkuin sitte poimittaisiin kuin oikia viinan kokousaika on pois.
14 Aka, e hookiekie no keia poe i ko lakou leo iluna, A e olioli aku, E hauoli lakou i ka nani o Iehova mai ke kai mai.
Ne korottavat äänensä ja iloitsevat; Herran kunniasta he iloitsevat, hamasta merestä asti.
15 Nolaila, e hoomana oukou ia Iehova, ma ka hikina, I ka inoa hoi o Iehova, ke Akua o ka Iseraela, ma na moku puni o ke kai.
Niin kiittäkäät nyt Herraa laaksoissa, luodoissa Herran, Israelin Jumalan nimeä.
16 Ua lohe kakou i ke oli ana, mai ke kihi o ka honua mai, He nani ka poe i pono! I aku la no hoi au, Kuu make e, kuu make e! Auwe hoi au! Ke luku nei ka poe luku, O ka poe luku, ke luku nei, he luku ino.
Me kuulemme kiitosvirren maailman äärestä, vanhurskaalle kunniaksi. Ja minun pitää sanoman: miksi minä olen niin laiha? miksi minä olen niin laiha? voi minua! sillä ylönkatsojat ylönkatsovat, ja ylönkatsojat ylönkatsovat,
17 E ka mea e noho la ma ka aina, Aia maluna ou ka makau, a me ka lua, a me ka upiki.
Sentähden tulee teidän asuvainne päälle maassa hämmästys, kuoppa ja paula.
18 O ka mea e holo, mai ka uwalaau o ka makau aku. E haule no ia ilalo i ka lua; A o ka mea e pii mai, mai loko mai o ka lua, E paa no ia iloko o ka upiki; No ka mea, ua hamama na puka wai o kulanihakoi, A ua naueue hoi na kumu o ka honua.
Ja jos joku pakenis hämmästyksen huutoa, niin hän kuitenkin putoo kuoppaan; ja jos hän pääsee kuopasta ylös, niin hän kuitenkin käsitetään paulaan, sillä korkeuden akkunat avataan, ja maan perustukset vapisevat.
19 Ua hoonaueue ino ia ka aina, Ua hoohelelei loa ia ka aina, Ua haalulu loa hoi ka aina.
Maan käy aivan pahoin: ei sen pidä ollenkaan menestymän, vaan pitää peräti raukeaman.
20 Ua hikaka loa no ka aina, e like me ka mea i ona, Ua luliluli e like me ka moe lewa; Ua kaumaha no hoi kona hewa maluna ona, A hina no hoi ia, aole ala hou mai.
Maan pitää kovin hoiperteleman niinkuin juopuneen, ja vietämän pois niinkuin majan; sillä sen pahat teot painavat sen, niin että sen pitää lankeeman, ja ei enään nouseman.
21 A hiki aku ia la, E hoopai no o Iehova ma kahi kiekie i ka hewa o ka poe kiekie, A maluna o ka honua i ka hewa o na'lii o ka honua.
Silloin on Herra etsivä sitä korkiaa sotaväkeä, joka korkeudessa on, ja maan kuninkaita, jotka ovat maan päällä.
22 A e hoakoakoa pu ia lakou e like me ka poe paahao, no ka halepaahao; A e hoopaa loa ia lakou maloko o ka halepaahao; A mahope o na la he nui, e hoopaiia no lakou.
Että he kootaan yhteen niinkuin kuopassa sidotut, ja pitää oleman suljetut vankeudessa, ja suuren ajan perästä taas etsittämän.
23 E hilahila no ka mahina, a e hilahila pu no me ka la; No ka mea, na Iehova o na kaua e noho alii, Maluna o ka mauna o Ziona, a ma Ierusalema, A ma ke alo o kona poe kahiko oia e hooleaia'i.
Ja kuun pitää häpeemän, ja auringon ujoileman, koska Herra Zebaot on tuleva kuninkaaksi Zionin vuorella ja Jerusalemissa; ja hänen vanhimpainsa edessä pitää kunnia oleman.
