Isaia 23
1 KA wanana no Turo. E aoa oukou, e na moku o Taresisa, No ka mea, ua anaiia oia, aohe hale, aole wahi e komo ai; Ua haiia mai ia lakou, mai ka aina o Kitima mai.
Tämä on Tyron kuorma: valittakaat, te haahdet merellä; sillä se on kukistettu, niin ettei siellä ole yhtään huonetta, eikä sinne mene kenkään; Kittimin maasta pitää heidän sen äkkäämän.
2 E noho malie, e ka poe noho ma kahakai; Holo ae la ka mea kalepa o Zidona, mai kela aoao ae o ke kai, a hoopiha no ia ia oe.
Olkaat ääneti, te luotoin asuvaiset: Zidonin kauppamiehet, jotka merellä vaelsivat, täyttivät sinun.
3 O ka hua o ka Nile, i ulu ma na wai nui, A me ka ai o ka muliwai, oia kona waiwai; A lilo ia i wahi kuai no na aina.
Ja kaikkinainen hedelmä, joka Sihorin tykönä kasvaa, ja jyvät virran tykönä vietiin sinne veden ylitse; ja on pakanain kaupaksi tullut.
4 E hilahila oe, e Zidona, No ka mea, ua olelo mai ko kai, o kahi paa hoi o ke kai, I mai, Aole au i kuakoko, aole au i hanau keiki, Aole au i hanai i kanaka ui, Aole hoi au i malama i na wahine puupaa.
Sinä mahdat kyllä hämmästyä, Zidon; sillä meri lausuu ja vahvin meren tykönä sanoo: en minä ole silleen raskas, en minä synnytä, enkä myös kasvata yhtään nuorukaista, enkä ruoki neitsyttä.
5 A hiki aku ka lohe i Aigupita, E nahu hookina lakou, no ka lohe ana ia Turo.
Niinkuin kuultaissa Egyptistä hämmästyttiin, niin pitää myös hämmästyttämän, koska Tyrosta kuullaan.
6 E hele ae oukou i Taresisa, E aoa oukou, e ka poe noho ma kahakai.
Menkäät merille, valittakaat, jotka luodoissa asutte.
7 O keia anei ko oukou wahi i hauoli ai, Ka mea i hookumuia i ka wa kahiko loa? Na kona wawae e lawe aku ia ia i kahi loihi e noho ai.
Eikö tämä ole teidän ilokaupunkinne, joka kerskaa itsiänsä vanhuudestansa? Hänen jalkansa pitää viemän hänen pitkän matkan taa vaeltamaan.
8 Owai ka mea i manao mua i keia ia Turo, I ka mea i hoalii aku ia hai? He poe alii no kona poe kalepa, A o kona poe kuai, he poe koikoi no o ka aina.
Kuka olis sitä ajatellut, että kruunatulle Tyrolle piti niin käymän? että sen kauppamiehet ovat pääruhtinaat, ja sen kauppiaat ylimmäiset maassa?
9 Ua manao mai o Iehova o na kaua ia mea, I hoohaumia oia i ka hanohano o na mea nani a pau, A e hoohaahaa hoi i na mea koikoi a pau o ka honua.
Herra Zebaot on sen niin ajatellut, että hän kaiki hänen kaunistuksensa prameuden heikoksi tekis; ja tekis ylönkatsotuksi kaikki kuuluisat maassa.
10 E hele oe maluna o kou aina e like me ka wai kahe, E ke kaikamahine o Taresisa, aole kaei i koe.
Vaella maas lävitse niinkuin virta, sinä Tarsiksen tytär; ei siellä ole enään yhtään vyötä.
11 O aku no oia i kona lima maluna o ke kai, Hoonaueue no oia i na aupuni: Ua kauoha mai o Iehova no Poinike, E hooki loa aku i kona mau pakaua.
Hän kokottaa kätensä meren päälle, ja peljättää valtakunnat; Herra käski Kananin hävittämään sen linnat,
12 A ua olelo mai ia, Aole oe e hooho lanakila hou, E ka wahine puupaa i pue wale ia, ke kaikamahine a Zidona; E ku iluna, e hele i kela aoao, i Kitima; Aole nae e loaa ia oe ka maha malaila.
Ja sanoi: ei sinun pidä enään iloitseman, sinä häväisty neitsy Zidonin tytär: nouse ja mene matkaas Kittimiin, ei sinulla pidä sielläkään lepoa oleman.
13 Aia hoi ko ka aina o Kaledea; He mea ole keia poe kanaka, A hookumu ko Asuria ia wahi no ka poe i noho ma ka waonahele; Na lakou i kukulu i kolaila mau halekiai, A hana no hoi i kolaila mau halealii; A nana i hoohiolo i na kauhale.
Katso, Kaldealaisten maassa ei yhtään kansaa ollut, vaan Assur on sen perustanut korven asuvaisille, ja rakentanut hänen linnansa, pannut ylös hänen huoneennsa, ja on kuitenkin pantu kukistettavaksi.
14 E aoa oukou, e na moku o Taresisa, No ka mea, ua hoohioloia kou pakaua,
Surekaat, te haahdet merillä; sillä teidän voimanne on tyhjä.
15 A hiki aku i kela la, E hoopoinaia no o Turo i na makahiki he kanahiku, E like me na makahiki o ke alii hookahi: A pau na makahiki he kanahiku, Alaila, e olioli no o Turo me ka ka wahine hookamakama.
Silloin pitää Tyro unhotettaman seitsemänkymmentä vuotta, niinkauvan kuin yksi kuningas elää; mutta seitsemänkymmenen vuoden perästä käypi Tyron niinkuin portosta veisataan:
16 E lawe oe i ka lira, e poai i ke kulanakauhale, E ka wahine hookamakama i hoopoinaia: E hookanikani maikai, e hoonui i ka olioli, I hoomanao hou ia'i oe.
Ota kantele, mene ympäri kaupunkia, sinä unhotettu portto: soita vahvasti kantelettas, ja laula lohdullisesti, että sinua taas muistettaisiin.
17 A hiki i ka pau ana o na makahiki he kanahiku, Alaila e nana mai no o Iehova ia Turo, A e hoi hou no ia i kana hana e waiwai ai, A e moe kolohe no oia me ko na aupuni a pau o keia ao, Maluna o ka honua nei.
Sillä seitsemänkymmenen vuoden perästä on Herra etsivä Tyroa, että hän tulis jälleen porttopalkoillensa, ja huorin tekis kaikkein valtakuntain kanssa maan päällä.
18 Aka, o kona waiwai loaa, a me kona uku, E laa no ia no Iehova, Aole ia e hoahuia, aole e malamaia ma kahi e; No ka mea, o kona waiwai kuai, no ka poe ia e noho ana imua o Iehova, I mea e ai ai a maona, a i mea aahu nani.
Mutta hänen kauppansa ja porttopalkkansa pitää oleman pyhä Herralle. Ei sitä koota tavaraksi, eikä salata, vaan jotka asuvat Herran edessä, niillä pitää hänen kauppakalunsa oleman, siitä syödä, ravita ja itsiänsä vaatettaa.
