Isaia 18
1 A UWE ka aina eheu kani, Ka mea ma kela aoao o na kahawai o Aitiopa:
Voi sitä maata, joka vaeltaa siipein varjon alla, tällä puolella Etiopian virtoja!
2 Ka mea i hoouna i na elele ma ke kai, Ma na moku kome maluna o na wai. O hele, e na luna mama, I ka lahuikanaka ikaika, a koa hoi, I ka lahuikanaka weliweli, mai ka wa kahiko mai, I ka lahuikanaka mana i ka luku aku, A halanaia ko lakou aina e na muliwai.
Joka sanansaattajat lähettää merelle, ja kulkee vedellä ruokoisessa haahdessa: menkäät nopiasti matkaan, sanansaattajat, sen kansan tykö, joka reväisty ja ryöstetty on, sen kansan tykö, joka julmempi on kuin joku muu, sen kansan tykö, joka siellä ja täällä mitattu ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on.
3 E ka poe a pau e noho la ma ka honua, A me na mea a pau e noho ana ma ke ao nei, A hapaiia ka hae ma na mauna, e nana oukou, A kani ka pu, e hoolohe hoi.
Te kaikki, jotka asutte maan päällä, ja te, jotka maassa olette, saatte nähdä, kuinka lippu nostetaan vuorella, ja kuulla, kuinka vaskitorvella soitetaan.
4 No ka mea, penei i olelo mai ai o Iehova ia'u, E hoomaha ana au, a me ka nana aku maloko o ko'u wahi e noho ai, E like me ka mehana olu maluna o na mea ulu, Me he ao hau la hoi i ka wa wela o ka hoiliili ai.
Sillä näin sanoo Herra minulle: minä olen hiljakseni ja katselen majastani, niinkuin palavuus, joka sateen kuivaa, ja niinkuin kaste elonajan palavuudessa.
5 No ka mea, mamua o ka hoiliili ai ana, I ka mohala ana o ka pua, A lilo ka pua i huawaina oo, Alaila, e paipai oia i na lala i na pahi paipai, A e lawe aku no oia i na lala, e paipai aku no.
Sillä ennen elonaikaa, kuin tulo valmiiksi tulee, ja rohkamarjat kypsentyvät, täytyy oksat leikata sirpillä, ja viinapuut hakata ja heittää pois:
6 E waiho pu ia no lakou no na manu o na mauna, A no na holoholona o ka honua; E kau no na manu maluna olaila, a pau ke kau, E noho no malaila na holoholona a pau o ka aina, a pau ka hoilo.
Niin että ne jätetään kokonansa linnuille vuorten päällä ja eläimille maassa; niin että linnut suvella tekevät siihen pesänsä, ja kaikkinaiset eläimet makaavat siinä talvella.
7 Ia manawa, e laweia mai na makana no Iehova o na kaua, He lahuikanaka ikaika, a koa hoi, He poe weliweli hoi, mai ka wa kakiko mai, He lahuikanaka mana i ka luku aku, Ua halanaia ko lakou aina e na muliwai, A i kahi o ka inoa o Iehova o na kaua, I ka mauna hoi o Ziona.
Silloin se revitty ja ryöstetty kansa, joka julmempi on kuin joku muu, joka siellä ja täällä mitattu on ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on, tuo Herralle Zebaotille lahjoja siihen paikkaan, jossa Herran Zebaotin nimi on, Zionin vuorelle.
