Hosea 5
1 E HOOLOHE oukou i keia, o na kahuna, E haliu mai oukou, e ko ka hale o ka Iseraela, A e lohe na pepeiao, e ko ka hale o ke alii; No ka mea, no oukou ka hoohewa. No ka mea, ua lilo oukou i pahele ma Mizepa, A i upena hohola hoi maluna o Tabora.
Kuulkaat siis papit, ja Israelin huone, ottakaat vaari, ja ota korviis sinä kuninkaan huone; sillä tuomio pitää tuleman teidän päällenne, te, jotka Mitspassa paulan ja levitetyn verkon Taborissa virittäneet olette.
2 Ke pepehi nui nei ka poe haalele hewa, A e hahau au ia lakou a pau.
Ne luopuvaiset teurastavat sangen paljon; sentähden tulee minun heitä kaikkia rangaista.
3 Ua ike au ia Eperaima, Aole hoi i hunaia ka Iseraela mai o'u aku la: No ka mea, ano, e Eperaima, ua moe kolohe no oe, A ua haumia o ka Iseraela.
Kyllä minä tunnen Ephraimin, ja ei Israel ole minun edestäni peitetty; että Ephraim on nyt portto ja Israel saastainen.
4 Aole lakou i hoolilo i ko lakou manao e huli hou i ko lakou Akua: No ka mea, he naau moe kolohe iwaena o lakou, Aole lakou i ike ia Iehova.
Ei he ajattele palata Jumalansa tykö; sillä huoruuden henki on heidän sydämessänsä, ja ei he tottele Herraa.
5 Ke hoike mai nei ka haakei o ka Iseraela ma kona maka: Nolaila o ka Iseraela a me Eperaima, e haule pu iloko o ko lakou hewa; A o Iuda hoi kekahi e haule pu me lakou.
Sentähden pitää Israelin ylpeys hänen kasvoinsa edessä nöyryytettämän; ja Israel ja Ephraim pitää pahain tekoinsa tähden lankeeman; Juudan pitää myös heidän kanssansa lankeeman.
6 A e hele lakou me ka lakou poe hipa, a me ka lakou poe bipi e imi ia Iehova, Aka, aole e loaa ia lakou; Ua hele ia mai o lakou aku.
He menevät sitte etsimään Herraa lampaillansa ja karjallansa, vaan ei heidän pidä sittekään häntä löytämän; hän on itsensä heiltä kääntänyt pois.
7 Ua hana hoopunipuni aku la lakou ia Iehova: No ka mea, ua hoohanau lakou i na keiki e: Ano e hoopauia auanei lakou i ka malama hookahi, a me ko lakou waiwai.
He ovat rikkoneet Herraa vastaan ja synnyttäneet vieraita lapsia; sentähden pitää myös uuden kuun syömän heitä ynnä heidän osainsa kanssa.
8 E puhi oukou i ka pukani ma Gibea, I ka pu hoi ma Rama: E kahea nui aku ma Betavena mahope on, e Beniamina.
Soittakaat basunaa Gibeassa, soittakaat torvea Ramassa, huutakaat Betavenissa: Sinun jälkees Benjamin!
9 A e neoneo auanei o Eperaima i ka la e hoopaiia'i: Mawaena o na ohana o ka Iseraela ua hoike aku au i ka oiaio o ka mea e hiki mai ana.
Sillä Ephraimin pitää rangaistuksen päivänä kylmillä oleman; josta minä Israelin sukukuntia uskollisesti olen neuvonut.
10 Ua like na'lii o ka Iuda me ka poe hoonee i ka palena aina: Nolaila e ninini aku au i ko'u huhu maluna o lakou me he wai la.
Juudan päämiehet ovat niinkuin rajan siirtäjät; sentähden tahdon minä vihani vuodattaa heidän päällensä, niinkuin veden.
11 Ua hooluhiia o Eperaima, ua hookaumahaia ma ka hoohewa, No ka mea, ua lealea oia i ka hele ana mamuli o ke kauoha.
Ephraim kärsii väkivaltaa ja ahdistetaan, joka hänelle oikein tapahtuu; sillä hän antoi itsensä (ihmisten) käskyihin.
12 Nolaila, e like auanei au me ka mu no Eperaima, A me he mea popopo la no ko ka hale o Iuda.
Minä olin Ephraimille niinkuin koi, ja Juudan huoneelle turmelus.
13 A ike iho la o Eperaima i kona mai, a o Iuda hoi i kona. eha, Alaila, hele aku la o Eperaima i Asuria, A hoouna aku la i ke alii ku e: Aole nae e hiki ia ia ke hoola ia oukou, Aole hoi e hoola i ko oukou eha.
Mutta kuin Ephraim tunsi sairautensa ja Juuda haavansa, niin Ephraim meni Assyriaan, ja lähetti kuninkaan Jarebin tykö; vaan ei hän voinut teitä auttaa, eikä parantaa teidän haavojanne.
14 No ka mea, e like auanei au me he liona la ia Eperaima, A e like me he liona hou la i ko ka hale o Iuda: Owau, owau ke haehae, a hele aku, E lawe pio aku au, aohe mea nana e hoopakele.
Sillä minä olen Ephraimille niinkuin julma jalopeura, ja Juudan huoneelle niinkuin nuori jalopeura. Minä, minä itse heitä raatelen, ja menen pois, minä vien heidät pois, ja ei kenkään heitä voi pelastaa.
15 E hele au a e hoi aku i ko'u wahi, A e hoopaiia lakou, a e imi mai i kuu maka: I ko lakou wa pilikia e imi koke mai lakou ia'u.
Minä menen ja palajan taas sijalleni, siihenasti kuin he syntinsä tuntevat, ja minun kasvojani etsivät; kuin heille pahoin käy, niin heidän pitää varhain minua etsimän (ja sanoman: )
